Ääni menneisyydestä

Tai ehkä paremminkin pikainen, ”moi”. Ihan liian pitkään on mennyt kummankaan blogin päivitysten kanssa. Olen pahoillani. Toisinaan vaan käy niin, että tämän bittiavaruuselämän ohi ajaa tavallinen elämä ja se mitä täällä tapahtuu. Oli se sitten hyvää tai ei niin hyvää.

IMG_6351

Tarkoitus on ollut alkaa purkamaan lomakuvia ja juttua tänne jo pidemmän aikaa. Lomareissullehan me lähdettiin jo juhannuksen jälkeen, mutta kas kummaa, vanha ja uskollinen MacBook Pro on nyt sitä mieltä, että elämä kiukuttaa vähän joka taholla, eikä tallennustila tahi muisti oikeen jaksa riittää, herjaa milloin mistäkin eikä jaksa, käy kuumana siivouksesta huolimatta ja muuta vanhuuden vaivaa. Ulkoisia kovalevyjä on käytössä parikin, mutta joku on aavistuksen intohimoinen valokuvaaja (ainakin ollut) että tila loppuu niistäkin. Seinän takana Nörtti värkkää palvelinta, jonne saisi kuvat jemmaan ja muutenkin tyhjennettyä koneesta tarpeellisia juttuja sinne, mutta kun palkkatyö ajaa harrastusten ohi, niin ei sekään ole hetkessä valmis.

Kuvien käsittelyssä käy niin, että kun Photariin avaa kolme kuvaa kaatuu koko ohjelma. Omppu ei vaan jaksa. Se on nyt vähän väsynyt. Tällä viikolla toivottavasti tulee uusi kone ja kunhan se on asianmukaisesti saatu toimimaan pitäisi alkaa täälläkin tapahtumaan.

Ajattelin, että kun Nörtin kolmen viikon loma on ohitse kirjoittelen ja käsittelen kuvia. No, vaikka kone olisikin ollut yhteistyökykyinen, niin kroppa ei. Kolmen viikon lentäminen sinne ja tänne sai aikaan aivan totaalisen väsymyksen. Sitten alkoin tämän mun käsityökammarin pieni pintaremontti. Tarkoitus oli vaan vaihtaa pöytä paahteisen ikkunan edestä toiselle seinälle, mutta niinhän siinä kävi, että homma lipesi lapasesta ihan kokonaan ja pöytään tuli lisäosa, vanhoja epäsopivia hyllyjä vaihdettii uusiin, sillä Ikeassa oli Kallax-sarjan hyllyt tarjouksessa. Homma saatiin ihan mukavalle alulle ja sitten urakka pysähtyi melkein viikoksi.

Iskä ja kummisetä on käyneet pohjoisessa kalassa joka kesä ties kuinka monen vuoden ajan. Olivat palaamassa kalareissultaan kun joutuvat onnettomuuteen. Auto aivan rusinaksi ja lunastukseen, miehet onneksi selvisivät murtumilla ja ruhjeilla. Ainekset pahempaa oli olemassa. Iskä vietti pari yötä Rovaniemellä sairaalassa ja lensi sitten Helsinkiin, josta Nörtti ja mie iskä sitten haettiin. Melkeen 71 vuotta sai iskä odotella ensimmäistä lentomatkaansa. Nyt alkaa molemmat miehet olemaan suhteellisen ok kunnossa ja eilen isukki sai sitten uuden auton. Melkein samanlaisen kuin entinen, pari vuotta nuoremman Picasson. Ihailtavan nopsasti vakuutusyhtiö hoiti hommat.

Kun tuosta säikähdyksestä oltiin selvitty, jatkui remontti ja viime viikolla se sitten valmistui. Luultiin, että asemoitiin uudet hyllyt niin, ettei kissat pääse niiden päälle. Voi meitä ihmisiä, väärässä oltiin, täysin väärässä. Tarkoitus on siis tehdä kammarista sellainen, että ei tartte yöksi laittaa ovea kiinni, vaan kissat voivat olla siellä vapaasti. Ihan vielä niin asia ei ole, mutta ehkä syksymmällä saadaan loputkin tehtyä.

kissanen

Nörtillä on vielä yksi lomaviikko ja onneksi säästi sitä tänne loppukesälle, kun tuntuu, että nythän se kesä kunnolla alkaa. Tosin eipä mulla ole ollut muutenkaan valittamista tänä kesänä. Se on vaan ihan asennekysymys miten säätilaan suhtautuu, sille kun ei itse voi mitään.

Ollaan suunniteltu, että vietettäisiin vielä aikaa möksällä kun tuo lomaviikko tulee. Mä haaveilen mökin pihalla olevassa pikkumökissä nukkumisesta ja yölaulajien kuuntelemisesta. Haaveilen myös pitkästä ajomatkasta ihan jossain toisella puolen Suomea, sellaisessa paikassa, jossa olen viimeksi ajellut joskus 90-luvulla. Katotaan miten navigaattori viritetään kun reissuun lähdetään. Tosin reissun ajankohtakin on vielä hieman hämärän peitossa. Ne kuuluisat ansiotyöt.

Eilen viritin ranteeseeni Fitbitin, josko se kannustaisi liikkeelle enemmän. Eilen sitä jo testattiin muutamalla pikkulenkillä. Ei vaan tuo polvi oikeen tykkää pitkistä lenkeistä. Huomenna pitäisi lääkärin soittaa viime keskiviikon magneettikuvan tulokset, jos siellä jotain on, niin puukkoa tulee ja kun tuo on niin riivatun kipeä, niin sitä melkeen toivoo, että siellä jotain olisi. Torstaina sitten nefrologi soittelee mun munuaisten kuulumiset, nekin vähän jänskättää, mutta eiköhän kaikki oo ihan ok.

Tämmöiset pikakuulumiset tähän väliin ja kunhan tosiaan on hieman yhteistyökykyisempi kone käytössä, niin sitten lisää ja niitä lomakuvia 🙂

Aurinkoa,
Tanjanimmari

Vastaa