Aivot! Hiljaa nyt!

Mammogram

Kukahan se vähän aikaa sitten totesi, että ei murehdita ennen kuin on jotain murehditavaa.. Non, ei tässä varsinaisesti murehdita, mutta mieli heittää häränpyllyä kyllä aika ahkerasti. Ekaan vuosikontrolliin on viikko aikaa. Tai siis mammoon ja ultraan on se viikko aikaa! Lääkäri on sitten vasta 18.9.

Maanantaina huomasin, että oikea puoli kaulasta on ihan mielettömän kipeä. Perusterve ihminen ajattelisi, että varmaan joku lihas jumissa. Syöpämuijan ensimmäinen ajatus: kipeät ja turvonneet imusolmukkeet! Soitin hätäpäissäni Akuuttiin ja ihana hoitaja rauhoitteli ja sanoi, että seuraile nyt päivä tai pari. No, torstaihin asti seurasin ja sitten painuin paikalliseen terveyskeskukseen päivystävälle hoitajalle, joka päätti, että olis parempi, että käyn näyttämässä kaulaani lääkärille. Pääsin melkein heti päivystävälle lääkärille ja pienen ja kivuliaan tutkimuksen jälkeen tulos oli, että imusolmukkeita ei kyllä tunnu vaikka miten niitä etsisi, syynä on päänkiertäjälihas (lat. musculus sternocleidomastoideus), joka on ottanut jostain itseensä ja on jotenkin juntturassa. Ihan sama, se ei siis ole imusolmukkeissa! Troppina lihasrelaxsanttia, särkylääkttä ja kipugeeliä. Voi kuulemma kiukutella pitkäänkin.

Kontrollin läheisyys saa mieleen nousemaan kaikkia omituisia kysymyksiä. Kuten vaikka semmoiset, että miksi meillä tuolla Lahessa kontrollit on kirran puolella, eikä onkologian? Miksi muualla otetaan kontrolleissa verikokeet, mutta ainakaan multa ei?

Ja myös semmoinen ”pikku juttu” on tässä tupsahdellut mieleen aina välillä… Mun syöpäni, kuten on jokusen kerran tullut mainittua, on triplanegatiivinen ja vielä tämä harvinainen metaplastinen muoto, eli ei mitenkään helpoimmasta päästä. Pahis oli kuitenkin vain alle 2cm ja se saatiin hyvillä marginaaleilla pois ja imusolmukkeethan olivat puhtaat, joten vartija on vain poistettu. Kirurgin ajatus oli leikkauksessa, että osapoistolla lähdetään liikkeelle ja jos leikkauksen aikana olisi ilmennyt jotain, niin olisivat tehneet koko poiston. Eli mulla on siis kaksi tissiä edelleen, joista toinen on vaan lommolla.

Nyt olen alkanut miettimään, että oisko pitänyt tehdä kuitenkin masektomia. Jos rinta olisi poistettu kokonaan, pienentäisikö se mahdollista uusimisriskiä vai onko riski samaa luokkaa osapoiston kanssa? Voiko ja ennen kaikkea kannattaako masektomiaa tehdä vielä? Onko siitä mitään hyötyä, vai aiheutanko turhaa stressiä kropalleni ns. turhalla leikkauksella? Jotenkin sitä vaan miettii, että entäs jos tuo tuossa oleva lommoinen filee onkin jotenkin ”saastunut” ja siinä se muhii ja odottelee oikeaa hetkeä alkaa kasvamaan. No, näistä asioista juttelen sitten lääkärin kanssa. Onneksi tämäkin ajatus on sellainen, joka vain käväisee mielessä.

Hyvällä mielellä kohti kontrolleja!

Tanjanimmari

Freshly Sqeezed

Vastaa