Äkkipysäys

IMG_8153

*varoitus: saattaa sisältää pieniä määriä harmittelua*

Kuten tämän blogin lukijat varmasti tietävät, ei tää mun kunto ole mikään maailma paras, eikä kroppa kestä kauheasti nostelua ja painavien asioiden siirtelyä. Mie tiedän sen itse vallan hyvin, vaan kun en usko, että hullu riekkuminen kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Tai kyllähän mä sen uskon ja tiedostankin, mutta ihan vaan kiukulla painan eteenpäin niin kauan, että tulee se betoniseinä vastaan johon törmätä ja mahdollisimman kovaa. Se seinä tuli vastaan eilen.

Aloitin jo viime perjantaina tekemään melkoista inventaariota tuolla kirpparilla. Lahjoitustavaraa tulee aivan mahdottomasti ja tilat ovat todellakin rajalliset, joten jotain on pakko tehdä. Ei kaikkea voi säilöä varastoonkaan odottamaan, että niille tulisi käyttöä, vaan tavara pitäisi saada kiertoon. Aloin siis säkittämään vaatetavaraa, nyt on rekeissä sen verran tilaa, että vaatteita on mukava katsella, kun henkarit liikkuvat rekeillä ja vaatteet saa myös helposti takaisin paikoilleen. Lähes kaikki korit ja laatikot, joissa on vaatteita on käyty läpi tämän viikon aikana ja pitkään hyllyjen alla ”muhineet” korit, jotka ovat täynnä kankaita on myöskin siivottu. Nostelua on riittänyt ja jätesäkkejä kertynyt aivan tajuton määrä.

Tavaraa on lajiteltu kierrätykseen, loppusijoitukseen, Pelastusarmeijalle ja myös vastaanottokeskukseen. Säkkejä olen nostellut ja kantanut sinne tänne melkoisen määrän. Kun tuommoinen iso jätesäkki on täynnä vaatetta on se melkoisen painava. Eilen käpälöitsin lähemmäs 30 säkillistä vaatetta, liinavaatteita, peittoja etc. Töiden jälkeen vielä kävin viemässä monta säkkiä hyvää vaatetta Pelastusarmeijan vaatekeräykseen, ei muuten ollut ihan helppo homma nostella niitä säkkejä sinne keräyslaatikon luukkuun! Kiukulla, ei voimalla.

Illalla alkoi sitten leikattu puoli turopamaan ja kipuilemaan, lonkkaan sattuu samoin koko selkään ja niskat on niin juntturassa, ettei pää käänny. Hah, päin seinää mentiin, että rysähti! On se oikeasti kumma, ettei sitä ihminen tajua omia rajojaan, ennen kuin on liian myöhäistä ja sitten on itsellä paha olo, kun sattuu. Kello on nyt vajaa viisi, kivut herätti hieman kolmen jälkeen. Ei hyvä.

Yritän tänään ottaa hieman iisimmin tuolla töissä, ellei sitten satu niin, että pitäisi pakkailla vastaanottokeskukseen tavaraa, yksi diakonissa lupasi ottaa selvää, mitä siellä vielä tarvittaisiin. Lapsia on kuulemma paljon ja kylmät kelit tuloillaan, mä tässä yhtenä päivänä tuskailin lasten toppavaatteiden kanssa, kun niitä on niin paljon, toivottavasti niille tulisi tuolla käyttöä. Mutta kuitenkin, ehkä hieman rauhallisemmin. Työt jatkuu kuitenkin maaliskuulle asti, joten ei kaikkea tartte viikossa saada tehtyä!

Tänään siis alkaa jatkosoppari työkokeilussa ja todellakin maaliskuulle asti olen nyt tuolla kirpparilla hääräämässä, jos vaan muistan olla rikkomatta itseäni!

XOXO
Tanjanimmari

Vastaa