Dashing through the snow…

Ja tuo otsikko ei sitten millään muotoa viittaa tähän hirvitävään joulurenkutukseen! Ihan vaan on ollut tuollainen olo, kun pitkin kaupunkien katuja on klenkannut kinoksesta toiseen. Jostain syystä kun tuo kävelyteiden ja jalkakäytävien auraaminen ei ole mitenkään korkealla auraushierarkiassa. Hiekkaa ei näy missään ja kun aurataan, niin kyllä kiiltää liukkaana tiet, joten ei ihme, että porukkaa menee nurin ja teloo itseään.


Meitä oli maanantaina kolme ihmistä samaan aikaan tekemässä koulun opintotoimistossa tapaturmavakuutusilmoitusta. Way to go, huoltoyhtiö! Toimistotätien ilmeet olivat kyllä aikas epätoivoisia, kun menin sinne ja vilautin kyynärsauvojani! No, vaikka miten on huoltofirmalle mainittu, että pitää aurata myös meidän luokan oven edestä, niin ilmeisesti reppanoilla ei ole lumikolaa, kun auraavat vaan ne kohdat joihin traktorilla mahtuu, eli meille kahlataan edelleen kinoksissa ja kun sitä tallotaan pitkin päivää muuttuu se ihan hullun liukkaaksi! Hyvä homma!

Kävin maanantaina koulun piikkiin Terveystalossa ortopedillä. Polvi kuvattiin ja onneksi rikki ei ole mitään, mutta sisäsivussa oleve nivelside on sitten venähtänyt enemmän kuin laki sallii ja polvi antaa hiukksen periksi. Tuomio oli 6 viikkoa keppien kanssa, mahdollisimman hitaasti kiiruhtaen lyhyillä askelilla ja kokonaan kivuttomaksi parantuminen vie sitten puolisen vuotta! Jippikayjei motherfcuker!

Olen huomannut, että vaikka keppien kanssa kulkeminen ei tuota mulle kovinkaan suuria ongelmia, mitä nyt käsiä voisi toisinaan olle hieman enemmän, niin muille ihmisille se on ongelma tai siis mä keppien kanssa olen ongelma. Eräässä kaupassa pysähdyin katselemaan tuotteita ja takanani oli vaunuja työntävä henkilö. Kyseisellä käytävällä meitä ei ollut muita ja tilaa oli ylinkyllin, niin tämä henkilö marisee puhelimeensa, kun jono ei liiku ja käytävällä ei mahdu liikkumaan. Mäkun olen aina kuvitellut, että vaunuissa on liikkuvat pyörät, mutta ilmeisesti homma ei niin ole ja tilaa oli sen verran, että varmaan kolmet vaunut olisi mahtuneet vierekkäin.

Koulun bussipysäkillä mä vasta ongelma olenkin, jopa niin iso, että mut voi töniä pois edestä, vaikka olisin juuri astumassa bussiin. Kiitos vaan kusipääteini, joka perjantaina aiheutit mukavan horjaduksen, kun päätit rynniä sivusta ohi ja kiilata! Onneksi ei suuremmin sattunut. Samaan syssyyn meni sitten ilmeisesti samalla luokalla olevia tyyppejä ohi. Toki se on pelottava tilanne, jos ei pääse yksin valtaamaan koko penkkiriviä ja vielä kamalampaa olisi se, jos joutuis jonkun viereen istumaan. Istumapaikoista on taisteltava verisesti, muista välittämättä! Ihan oikeesti, vituttaa nää joille ei ole opetettu ihmisten kunnioittamista ja jotka saavat kasvaa kuin ellun kanat.

Toisaalta enemmän on onneksi näitä, jotka pysähtyvät avaamaan oven tai jopa tarjoavat apua! Tulee hyvä mieli, vaikka ei sitä apua tarvitsisikaan! Kahdelle ihanalle opiskelukaverille, extrasuuret kiitokset…


Kissoilla on ollut kivaa, kun ostettiin kokeiluun uusia herkkunameja, Dreamieseja. Koskaan ennen ei ole koko sakkia saanut yhtäaikaa paikalle niin nopsaan kuin nyt kun vähän Dremies pussukkaa ravistaa 🙂 Jopa meidän hitaat nautiskelijat pitävät puoliaan näiden namien suhteen!


Jakso vaihtui koulussa ja nyt meillä tuunataan, kullataan ja sommitellaan plastisesti! Ensimmäinen plastisen sommittelun tehtävä oli väkertää sudenkorento, jonka siipien väli on 60cm. Tuli ihan pääsykoe mieleen ja sormetkin yhtä kipeiksi! Siivet vielä silkkipaperoin ja varmaan maalaan ja jalat kun tuolle elikolle vielä väkertelen, niin eiköhän se ollut sitten siinä! Sitten aletaan värkkäämään kulmakoristeita kehyksiin. Siitä tulee varmaankin aikas kivaa.

Ranskalaiselta valokuvaajalta tilasin kuvan, otin koulun ”sutta ja sekundaa”-kasasta mustat kehykset, purin ne atomeiksi, pätkin oikean kokoisiksi, hioin, hioin, hioin, olin mustan hiontapölyn peitossa, hion lisäää, pistin kittiä kulmiin ja taas hioin. Maalasin muutamaan kertaan hempukka-pinkillä ja koristeeksi maalasin muutaman puunapin. Napit kiinnitin silikonilla ja kun olivat kuivuneet riittävästi lakkasin koko homman puolihimmeällä kalustelakalla. Ihanan imelä!

Toinen tuunausrojekti tällä viikolla oli rikkinäinen pyöreä kehys. Kello oli päättänyt olla itsetuhoinen ja hypännyt kohtalokkain seurauksin seinältä alas. Nidoin ja liimasin puuttuvat palat kohdilleen, annoin sen kuivua viikonlopun yli ja sitten taas hiomista ja vielä vähän hiomista. Alunperin suunnitelma oli tehdä oikeen kunnon candy cane peili, mutta ilmeisesti jatkuva lumisade suuntasi ajatukset Lumikuningattareen ja niinpä tästä tuli lumikuningattaren peili. Akryylihelmet naputtelin kiinni kuparinauloilla ja laitoin vielä tipan silikonia helmen ja kehyksen väliin, pysyy varmasti! Pyöreän peilin leikkelin käsin ja se jopa onnistui kerralla. Kiva tuli siitäkin.


Kullatut dinot heittäytyivät sangen hempeiksi…


Tostai ja perjantain puhkuttiin ja puhistiin, sidottiin ja hoidettiin. Nyt on sitten EA1-suoritettu. Harjoituksissa olin katkaissut sormeni ja irrallinen sormi aiheutti sen, ettei juuri kukaan uskaltanut koskea. Lopulta kyllä tuli paineside laitettua oikeaan paikkaan. Onhan ne kumiset sormet ja vesivärit aikas kamalia juttuja juu 🙂


Perjantaina en mennytkään suoraan koulusta kotiin vaan pysähdyin Triossa. Oli treffit Nörtin kanssa. Tai no, ei siis semmoiset treffit, mutta oltiin sovittu, että Nörtti tulee sinne kanssa. Ehdin sitten istuskella hetkisen Robert’s Coffeessa ja nauttia aina niin namin cha-latten ja kana-tomaatti-toastin. Siinä samalla katselin sitä mahdotonta ihmisvilinää ja joulustressistä kärsiviä shoppailijoita. Ihan hulluja määriä ihmiset näkyivät lahjakasseja kantavan. Joululaulut raikuivat pitkin ostoskeskusta ja visat vinkuivat. Samaa voi seurata omassa lähikaupassa, kärryt on kukkuroillaan laatikoita ja muita jouluruokia. Pakastealtaalla ei osata päättää millainen sen kinkun pitäisi olla ja punaviinipullot ovat sievässä rivissä (on siis alko samassa rakennuksessa ja kärryillä voi kierrellä siellä myös). Kaikkea pitää hamstrata, ettei vaan jää mistään paitsi. Kaikkea pitää ostaa, että kaikki ovat tyytyväisiä.

Mä en edelleenkään pidä joulusta. Olen kuulemma omituinen. Mä en vaan nää mitään syytä ostaa ihmisille jotain pakon edestä, jotain sellaista, jota tuskin kyseinen henkilö edes tarvitsee. Ostin Nörtille joululahjan, hyvin henkilökohtaisen, sellaisen, jota ei perhejouluna kuusen alta löydy. Lahjansa se saikin jo, joten ei ole joulustressiä meillä. Meillä ei ole yhtään koristetta missään, ei jouluvaloja ei yhtään mitään. En ole edes pipareita leiponut tänä vuonna. Ei stressaa yhtään. Olen onnellinen, ettei tarvitse kaupassa väistellä kärryjen kanssa törmäileviä hermokimppuja. Tosin perjantaina on varmaan pakko uskaltautua jossain vaiheessa kauppaan, kun pitää jotain pientä hakea jääkaapin täytteeksi, tai toisaalta olishan sen ihan veikeetä olla vaan ja tilata pizzaa kotiinkuljetuksella!

Joulu syntyy siitä, että on niiden kanssa joita rakastaa, eikä siitä kuinkan paljon se luottokorttilasku on sitten tammikuussa!


Ja muuten, tuleeko sitä joulua tänä vuonna ollenkaan, eikös maailmanloppuun ole 5 päivää jäljellä. Otetaan sille ja vietetään viimeiset hetket synnissä rypemällä!

Vastaa