Fifty Shades of Fibro

Laiska bloggaaja on aktivoitunut. Hip huraa! En ole hyljännyt teitä, rakkaat lukijani. On vaan ollut jotenkin omituisesti alakuloa ilmassa. Olen myös ollut hieman siellä sun täällä ja toki viettänyt aikaani virkaten. Mielessä on ollut, että pitäisi tännekin kirjoitella, mutta jotenkin se on vaan aina jäänyt. Yritän aktivoitua tämänkin suhteen.

Ihan jo rehellinen olen, niin viime aikoina olen ollut melkoisen kiukkuinen ja mieli on vaellellut ihan jossain muualla kuin päivittäisissä askareissa. Jep, se on taas se aika vuodesta, eli ensi viikolla on taas vuorossa vuosittainen mammografia ja ultraöänitutkimus rintoihin. Ainahan se mietityttää ja hieman hermostuttaa, että entäs jos. No, näppituntumalla mikään ei ole muuttunut, sama vanha rasvanekroosipatti on siinä arven kohdalla. Tää kolmas vuosihan on meille triplanegoille semmoinen taitekohta, jos kolme vuotta on porskutettu puhtaana, niin nyt uusitumiriski pienenee huomattavasti. Tulevana keskiviikkona oon sitten hieman viisaampi. Täällä onneks utraava radiologi kertoo aina tulokset homman lopuksi. Ei tartte siis odotella lääkäriaikaa. Mutta tuosta lisää sitten kun homma on ohi.

Olen tainnut täälläkin mainita, että Kela myöntyi mun kohdalla 15 päivän harkinnanvaraiseen yksilölliseen moniammatilliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen aloitusjakso oli 1-5.8.2016 Kangasalla, Kuntoutumiskeskus Apilassa. Olipahan kiirus viikko. Nörtti vei mut Apilaan jo sunnuntaina, sillä eihän täältä, ei edes Lahesta, liiku onnikoita sellaiseen aikaan, että olisin maanantai-aamuna ennen 9 Apilassa. Ilmaoitin heti saavuttaessa, että mieluusti olisin yksin huoneessa. No, eka yö järjestyi, mutta muuten piti mennä selvittämään asiaa asiakassihteerin kanssa maanantai-aamuna.

OriginalPhoto-492019371.421895

Tässä huoneessa vietin ekan yön. Samanlaisiahan nuo huoneet ovat, kalusteiden paikka saattoi hieman vaihdella. Maanantaina, sitten pikaisesti aamupalalle ja hakemaan respasta päiväohjelma ja kipinkapin asiakassihteerin puheille. 30€/vrk tuli maksua itselle ja sai koko huoneen omaan käyttöön. 150€ viidestä yöstä on kuitenkin melkoisen pieni summa siitä, että saa olla, tulla ja mennä niin kuin itse haluaa. Mäkin kun nukun niin jumalattoman huonosti ja joskus nousen aamuyöstä touhuamaan, niin ei mun kanssa kukaan nukkuisi. Luksusta olla yksin.
IMG_3107

Illat meni virkkaillessa, naapurihuonessa seurustellessa ja Pokémoneja jahdatessa. Yhtenä iltana oli yhteislauluillassa ja toisena pelasin Biisipörriäistä. Oli varsin hauskaa!
IMG_0043

Sain toimintaterapiasta lainaan Tempur-tyynyn, jonka kanssa en sitten tullut toimeen ollenkaan. Pää ei asettunut tuoho kunnolla ei mitenkään. Oli oli lähinnä ”Stiff as a board and bright green!” 😀 Ehkä hyvä vaan, ettei meistä tullut tuon tyynyn kanssa kavereita, tuommoinen kun maksaa lähemmä 200€.
OriginalPhoto-491827153.455857

Noita örmöttejä oli sängyssä vähän väliä…
IMG_0035

Ekana kuntoutuspäivänä tapasin lääkärin, hoitajan ja fysioterapeutin, toinen hoitaja kierrätti meitä ympäri taloa ja olipa silloin myös yksi luentokin. Samana päivänä huoneen oven vieressä olevaan postilootaan tupsahti viikko-ohjelma. Kiirettä piti, etten sanois. Joka päivä oli fysioterapeutin tapaaminen, oli cryo-hoitoa polveen, sähköhoitoa selkään, allasjumppaa, suspensiojumppaa, kokosuspensiota, jalkahoitoa, luentoja… Syödänkin piti yrittää jossakin välissä ja yhteen väliin sain ujutettua ripsien ja kulmien värjäyksen sekä kulmien muotoilun. Annoin kyllä hieman sapiskaa noista aikatauluista, sillä pahimmillaan oli 10 minuuttia aikaa allasjumpan jälkeen käydä suihkussa, kuivata, pukea, viedä märät kamppeet huoneeseen ja juosta seuraavaan paikkaan. Ei siinä ehdi!
OriginalPhoto-491894125.296634

Fyssarin kanssa tultiin siihen tulokseen, että lihaskunto voisi olla parempi. Mutta yllätyksekseni tuo fyssari kertoi, että mun kehonhallinta on melko hyvä. Kun mulle sanoi, miten pitäisi asettua vaikka kuntosalilaitteeseen, meni se kerralla jakeluun ja osasin aktivoida oikeita lihaksia. Eli jossain tuolla läskin seassa on niitä lihaksia. Mielenkiintoista oli saada sähköä selkään. Ekalla kerralla varttitunti ja tokalla taisi mennä puolituntia. Kyllähän tuo helpottaa kipuja, mutta kun sitä saa vaan tuolla, niin ei siitä pitkäaikaista hyötyä ole.

Cryo-hoitoa kammoksuin heti alkuunsa. Siinä puhalletaan 3 minuutin ajan -40°c ilmaa kipeään alueeseen. Mun tapauksessa polveen, jossa on kulumaa ja jatkuva särky. Ekalla kerralla huomasin jo pientä apua ja tokan kerran jälkeen särky katosi. Kävellessä kipu tuntui edellee, eihän tuo kulumaa paranna, mutta jatkuva kipu katosi. Olin poven osalta kivuton melkeen pari viikkoa. Hyvä niin. Cryoa sain kolmena päivänä peräkkäin.
IMG_3144

Allasjumpassa kävin kolmena päivänä ja siitä innostuin sen verran, että kävin ilmottautumassa kaupungin allasliikuntaryhmään. Tulevalla viikolla selviää, mihin ryhmään pääsin. Mun tuurilla siihen jumalattoman aikaiseen 😀 Rentoutumistakin oli ohjelmassa. Meitä oli siinä ryhmässä kolme ja jos kaksi sanoo, että joku kuorsasi ja mä en kuullut mitään, niin ilmeisesti onnistuin rentoutumaan varsin hyvin 🙂

Nykyään pitää asettaa itselleen kuntoutukseen tavoitteita. Olin kirjoittanut omat tavoitteeni ylös ja ne ammuttiin alas melkoisen nopeasti. Ovat kuulemma liian isoja tavoitteita. Ykköstavoitteeni oli kivunhallinta. Kuulemma aivan liian iso juttu, että sitä voisi kuntoutksen puitteissa tavoitella. No, se on kuitenkin mulle se tärkein. Kun en voi popsia nappeja, munuaisten vuoksi, niin jotain kivunhallintaan pitäisi keksiä. Muutkin tavoitteeni olivat liian isoja. No, nyt ykköstavoitteeni on oppia rentoutumaan ja olemaan hieman armollisempi itselleni. Kuulemma vaadin itseltäni aivan liikaa, enkä anna itseni huilata, vaikka miten sattuisi tai olisi huono päivä. Tuo on kyllä totta, ei mulla voi olla huonoa päviää, enkä voi vedota siihen, että sattuu liikaa, enkä just nyt jaksaisi. On vaan jaksettava itse. Ja apuahan ei voi missään nimessä pyytää. Itken sitten suihkussa yksin, kun sen aika on.

Itsemyötätunto, se on se mitä pitäisi opetella. Eikä muuten ole helppoa.

OriginalPhoto-491997114.024767

Apilassa käytetään paljon suspensiota. Eli joku kohta ihmisestä laitetaan roikkumaan ja siinä sitten jumppaillaan. Mä jumppailin jalkoja pitkiäkin aikoja. Kun otetaan painovoima pois pelistä, niin eipä käy nivelten päälle ja kuitenkin jumppa on melkoisen tehokasta. Ihan loistava homma, etten sanois.
IMG_3151

Yhdelle illalle oli vuorossa kokosuspensio. Naureskeltiin, että siitä tulee joko tosi kinkyä tai jotain ihan uskomattoman rentouttavaa. Kokosuspensiossa nivelten kohdat ja pää tuetaan noilla liinoilla ja kun kaikki on paikoillaan, lasketaan pöytä alas. Siihen sitä jää sitten roikkumaan maan ja taivaan välille. Se tunne, kun liinat kiristyivät oli hieman outo, mutta eipä aikaakaan, kun sitä antoi itselleen luvan rentoutua. Mä oon aika hyvä siirtämään itseni jonnekin muualle, ja pian makoilin riippukeinussa paratiisirannalla. Lämmin tuuli hyväili poskia ja linnut lauloivat. Riipuin suspensiossa 40 minuuttia ja minuutit olivat ensimmäiset kivuttomat minuutit vuosiin. Huoneeseen kun pääsin, purskahdin itkuun. Oli melkoisen onnellinen olo. En edes muistanut miltä kivuttomuus tuntuu. Seuraaville kuntoutusjaksoille on tilattu kokosuspensiota lisää!
IMG_0060

IMG_3273

IMG_0059

Lisää kuntoutusta tulossa marras-joulukuussa ja viimeinen jakso sitten ensi vuoden keväällä. Nyt pitäisi saada itseään liikkeelle enemmän, kipujen salliessa siis. Kuntosalille haluan, mutta se piru on tän hetkiseen rahatilanseen nähden hieman turhan tyyristä. Mietinnässä on kuitenkin.

”Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa. Elämä on lainaa. Kohta oot vainaa.”

XOXO
Tanjanimmari

Vastaa