Hei hei!

Olo edelleen ihan siedettävä. Nenä on kumman tukossa ja ajoiitain ahdistaa henkeä. Väsymystä on, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Nukun silloin kun nukuttaa.

Aamulla otin viimeiset kortisonit ja tästä se alamäki kuulemma alkaa, jännittävää seurata miten olo muuttuu, vai muuttuuko ollenkasn. Kaikkihan nämä ovat yksilöllisiä juttuja.

Hah, olen havainnut muuten asian, joka jurppii ihmisten suhtautumisessa siihen, että nyt tätä syöpämuijaa täytetään sytoilla. ”Oletko jo kuinka pahoinvoiva?” on kysymys, joka ärsyttää. Ei se vasn enää mene niin, että kun sytoja saa oksennetaan koko ajan! Siihen on olemassa lääkkeet, jotka helpottaa. Toki toisille voi tulla rankkojakin aikoja, mutta pääosin homma ei ole niin rankkaa kuin ennen. Ei tää toki mitään ruusuilla tanssimistakaan ole!

Tyhmintä tässä on se, että tuntee itsensä kipeämmäksi hoitojen aikana kuin ennen niitä. Pitää vasn muistuttaa itselleen, että parempaa kohti mennään!

Eilen päätin sanoa hiuksille hei hei! Ne lähtee joka tapauksessa ja vaikka ne eivät olekaab, niin on se silti ärsyttävää, kun niitä sitten alkaa putoilemaan. Nörtti rakas ajeli hiukset lyhyiksi ja ei tuntunut pahalta. Päinvastoin, tuli hyvä fiilis, kevyt kesä tukka. Ja mikä hassuinta, Nörtillä on kerrankin tän meidän suhteen aikana pidempi tukka kuin mulla!

Äipälle lähetin kuvan ja soitin perään kysyäkseni, miltä tytär näyttää. ”Mitä jätkä?” Oli ensimmäinen mitä luurista kuului ja naurua päälle, eli ei vissiin ihan paha 😉


Sit vielä tähähön kaverikuva hölömöistä!


– Posted using BlogPress from my iPhone

2 kommenttia


  1. Ihana kaverikuva! En kysy mitään tyhmää. Toivotan vaan tsemppiä! Muutama vuosi sitten kaverini kävi läpi samat hoidot kuin sinä nyt. Senkin takia luen juttujasi mielenkiinnolla. Mitähän kaikkea tyhmää tuli silloin kaverille sanottua..

    Vastaa

    1. Toki saa kysellä, viisaita ja vähemmän viisaita, en mä sitä tarkoittanut 😀 Vaan lähinnä sitä, että jos soitellaan muutaman kerran viikossa ja kysellään samoja juttuja, vaikka vakuutan, että kaikki on hyvin, niin alkaahan se jurppimaan. Miksi ei vaan voi usko, että kaikki on ihan mainiosti, en tarvitse vuodelepoa, enkä halaile pönttöä.

      Jännää myös muuten huomata se, että vaikka syöpä onkin aikas yleinen sairaus, niin hurjan moni sekoittaa sujuvasti sytostaatit ja sädehoidon keskenään. No, mutta sellaista se on. Taitaa olla vaan sytoväsymystä tää mun marina. Päivällä kun nukutaan, niin aamulla voi sitten herätä ennen kukonlaulua juomaan kahvia ja odottamaan, että voisi ottaa lääkkeet joskus muutaman tunnin päästä.

      Vastaa

Vastaa