Hyvästä parempaan


1990-luvulla lukiossa, minä pisamanaama ja punertavaksi värjätyt hiukset, ystäväni ruskeassa polkkatukassaan. Me oltiin Pipsa ja Maisa. Me kuunneltiin heviä, käytiin konserteissa, maattiin mun huoneen lattialla, jalat kaapin ovia vasten ja syötiin Domino-keksejä. Kadottiin tahoillemme vuosia, vuosia sitten ja nyt, alkukesästä rintasyöpä yhdisti meidän kaikkien vuosien jälkeen. Näin Maisasta tuli Pipsan tukihenkilö ja tsemppari.

Eilen tavattiin vuosien jälkeen, syötiin Domino-keksejä ja juotiin kahvia ja juteltiin, juteltiin ja juteltiin. Sain kullanarvoisia vinkkejä ja neuvoja ja ennen kaikkea kuulla toisen kokemuksia, ilman voivottelua, itkua tai muuta sellaista. Hurttia huumoria unohtamatta. Parasta ikinä. Kaikesta voi selvitä ja kaikesta selviää!

Ihanaa, internet, kun yhdisti meidät ja tässä taas huomaa sen, että kannattaa rohkeasti kirjoitella foorumeille tai ryhmiin, koskaan ei tiedä kuka tulla tupsahtaa elämään jakamaan huolia ja murheita ja niitä ilon hetkiä!


Myrtti, pieni pilkkuturkki, joka tuli reppanana meille kaksi vuotta sitten, ei kovin hyvistä oloista, on osoittanut luottamustaan tänään kunnolla. Myrtti ei anna mielellään koskea, lähtee karkuun, piiloutuu. Aamulla köpsähti syliin, kehräsi ja puski. Tuossa äsken kävi puskemassa mamman poskea ja kehräsi kovasti. Luottamus löytyy hiljalleen.

Kesäherkkuja on tullut nautittua. Tänään leipaisin mustikkapiirakan, ihan huvikseni, toisaalta on hyvä olla edes jotain vierasvaraa.

Tuoreet vadelmat ovat olleet mulle SE juttu tänä vuonna ja niitä on riittänyt kiitettävästi, eilen viimeksi sain niitä rasiallisen ja se on jo kadonnut parempiin suihin. Paljon parempaa kuin karamellit!

Ettei elämä olisi ihan pelkkää makoilua, olen maalannut, maalannut ja maalannut. Kiire on, että saisin urakan valmiiksi ennen tipan jälkeistä romahdusta. Vielä puuttuu vähän..

Sitten vähän raskaampaa asiaa… Sain ihan mahdottomia kipukohtauksia muutama päivä tipan jälkeen ensimmäisellä kertaa. Huusin, itkin, hikoilin, huohotin. Olin yksin kotona ja ajattelin jo soittaa ambulanssia. Kipu oli ainoastaan vasemmassa kädessä, säteili käteen, rintaan, aina leukaperään asti.

Eilen googlettelin ja löysin sepelvaltimospasmin ja Xelodan ja muiden rintasyöpää sairastavien kokemuksia. Tuollaisen kohtauksen iskisessä pitäis kuulemma heti lähteä ambulanssilla sairaalaan. Mitä tein minä? Otin Buranan ja odotin, että helpottaa.

Aamulla kävin labrassa perjantaita varten ja kysyin, että onko kokeissa mukana kreatiniini, ei ollut, mutta ihana, tuttu labratäti otti sen kuitwnkin ja pyysi mua soittamaan syöpäpolille ja pyytämään lähetteensitä varten.

Kotona soitin syöpäpolille ja sainkin oman hoitajani kiinni. Lähete kreaan tuli ja sitä aletaan seuraamaan tulevaisuudessakin joka kerta. Kerroin järkyttävän huonosta olostani ja sain kuulla, että pahoinvointilääkkeet pitäisi ottaa ennen Xelodaa, eikä tarvittaessa, kuten mua ensin ohjeistettiin. Kovasti oli huolissaan tuosta kipuiluata ja jos sellaista tulee nyt uudestaan, niin heti vaan Akuuttiin. Oikeasti kammottaa tuollainen lääke ja nuo sivuoireet. Jos tulevaisuudessa tulee jotain, niin varmasti lähden Akuuttiin, en enää ihmettele. Mistä sitä koskaan tietää mikä on vaarkasi ja mikä ei.

Samalla soitolla tippa-aika aikaistui 10:00! Kuulemma keskustellaan lääkkeistä lisää ja muutenki jutellaan. Pikkaisen jännittää.

Mutta jotain hyvää… Kela on saanut vihdoin saikun päätettyä ja nyt päiväraha nousee 9€:sta 23€:oon. Olen aikas tyytyväinen. Nyt saa olla tammikuuhun asti huoleti.

– Posted using BlogPress from my iPad

2 kommenttia


  1. Ihanat Maisa ja Pipsa, ja ihana Myrtti pilkkuturkki! Eläimet on viisaita! Pidä tissit pystyssä 🙂

    Vastaa

    1. Tissit on ja pysyy pystyssä, mitä nyt toinen on vähän lommolla 🙂

      Vastaa

Vastaa