Jännitystä elämään

Hupsista keikkaa millainen viikko on ollut. Viime viikolla kahdella kissalla oli vatsa sekaisin. Tikrun masu saatiin kotikonstein kuntoon, mutta perjantaina Viuhti alkoi oksentelemaan aina syömisen ja juomisen jälkeen. Hätähän siinä iski. Onneksi sain paikalliselle kunnaneläinlääkärille ajan vielä iltapäiväksi. Huoletti vaan se, että kun toisella ei pysynyt mikään sisässä, niin mitenköhän käy, kun kissa ei saisi paastota, käy heti maksan päälle.

Viuhti piti periaatteellisen marinan eläinlääkärille mentäessä ja käyttäytyi kuin herrasmies lääkärissä. Antoi ottaa verinäytteet ilman kiroamista, ilmekään ei värähtänyt kun mitattiin lämpö tai kun lääkäri tuikkasi antibiottipiikin sekä pahoinvoinninestolääkkeen niskaan. Naureskelin, että tää meidän tyyppi on vaan sitä mieltä, että kerrankin saa kaiken huomion. Jos Viuhtin tilalla olisi ollut Myrtti oltaisiin me kaikki ihmiset oltu tikattavana. Viuhtin jäljiltä eläinlääkäri on joutunut paikkaamaan mut ensin ja jatkanut sen jälkeen kissan kanssa ja silloin kyse oli vaan silmätipoista 😀

No joo, Viuhti sai antibiottikuurin sekä maitohappoja suolistoa tasapainottamaan. Lisäravinnegeeli ostettiin ihan vaan siltä varalta, että jos oksentelu alkaa taas, niin tuosta kissa saa tarpeelliset ravinteet ilman suurempaa syömistä. Maanantaihin odotettiin sitten verikokeiden tuloksia. Mitä niissä sitten oli. Periaatteessa kaikki oli lähes priimaa, mutta se mitä eniten pelkäsin, eli maksa-arvot tai oikeammin yksi niistä oli koholla. Kuulemma 130 sais olla, Viuhtilla oli 400. Lääkäri rauhoitteli, että ei tämä vielä ole kuolemantuomio, sillä se voi olla mittavirhe tai johtua siitä Viuhtin paastopäivästä. Otetaan kontrollikokeet lähitulevaisuudessa. Toki jos huomataan jotain hälyyttävää Viuhtin voinnissa mennään sitten aikaisemmin lääkäriin.

Nyt kaikki vaikuttaisi olevan ihan hyvin. Kissa syö ja juo ihan normaalisti, touhuaa omana itsenään, tulee viereen ja ilmoittaa naukumisella, että on halipula ja kun tekee mieli ottaa pitkät päikkärit etsii Viuhti itselleen rauhallisen paikan ja nukkuu (yleensä keskellä kulkuväylää selällään!) 🙂 Joten ainakaan nyt en osaa sen enempää murehtia tai huolehtia, seuraillaan.

Aikaisin maanantaiaamuna heräsin outoihin ääniin keittiöstä. Mie nyt oon ilman silmälaseja sokea kuin lepakko, mutta sen erotin, että jääkaapin ovi oli auki. Nörtti ähisi ja voivotteli jääkaapin valossa. Ihmettelin, että mikä on vikana ja sen sai Nörtti sanottua, että helvetilliset vatsakivut ja huimaus. Kysyin, että soitanko ambulanssin, sillä eihän meidän terkkariin vielä tuohon aikaan pääse. Nörtti rämpi sänkyyn ja totesi, että soita. Tulipahan siinä sitten soitettua HäKeen ekan kerran ikinä. Kuusi minuuttia soitosta ajoi ambulanssi pihaan. Mitään hälyyttävää ei eilintoiminnoissa ollut ja ensihoitajat epäilivätkin vatsakramppien ja kipujen johtuvan melkoisesta antibiottikuurista, joka Nörtillä oli päällä. Itseasiassa se söi kaksi kuuria peräkkäin, ensin pitkittyneeseen flunssaan ja sitten hinkuyskäepäilyyn. Nörttiä ei onneksi tarvinnut viedä minnekään ja olokin koheni siinä päivän aikana. Mutta säikäytti tuo pirulainen kuitenkin. Nörtti tosin totesi, että ei tainnut rouva olla kovin huolestunut, kun kaikessa rauhassa puki päälle ennen ambulanssin soittamista. 🙂 No, niin kauan kun ääntä lähtee potilaasta, ei ole välitöntä hengenvaaraa, jos se olis ollut ihan hiljaa olis tilanne ollut toinen.

Tiistaina kävin sitten Megamyynnin käsityökerhossa rentoutumassa. Se on uusi, mukava, sosiaalinen tapahtuma täällä Orimattilassa. Pari tuntia poissa kotoa, muiden neulootikkojen seurassa. Toki sitä voi kotonakin neuloa, mutta jostain syystä täällä tulee aina mieleen, että olis pyykkiä ja pitäis imuroida etc. Tuolla kun ei kotityöt kummittele mielessä, niin voi keskittyä tärkeimpiin: käsitöihin ja teen juontiin!

Nyt vois vaihteeks lykkiä ihan tasaisella, eiks joo! No, on mulla vielä reumalääkäri tällä viikolla, joten jännitystä piisaa vielä.

XOXO

Vastaa