Joulu on joka vuosi

Tän hetken lempijoululaulu.

Ennen olin lähestulkoon joulunhenki, kuusi oli pystyssä jenkkien kiitospäivän aikaan (tänä vuonna se tarkoittaisi tulevaa torstaita), mistelin oksa hankittaisiin vaikka mitä kautta, valoja olisi laitettu sinne sun tänne ja kotona tuoksuisi niin piparkakut, kuin itsetehdyt karamellit.

Sitten tuli vuoden 2006 joulu ja aloin vihaamaan joulua. Tuon joulun itkin peiton alla itsetuhoisena, miten kukaan ei koskaan rakasta mua, eikä musta kukaan välitä. Tämän kaiken sai aikaa yhden kipulääkkeen sivuvaikutukset. Lääke olisi pitänyt lopettaa hitaasti, pitkän ajan kuluessa. Kun itse tajusin, että kaikki johtuu lääkkeestä, oli se cold turkey-meiningillä, kertalaakista lääkkeen lopetus ja viikon sisään olin oma itseni. Viha ja ahdistus joulua kohtaan jäi.

Kesällä käytiin SantaParkissa ja se oli jotenkin niin outoa, että keskikesän yöttömästä yöstä siirrytään muutamalla askeleella joulun satumaailmaan ja vaikka tiesin, että paikka on todellakin jouluinen, niin jotenkin se kaikki ihana joulu-unelmahöttö herätti sen uinuvan jouluihmisen jossain syvällä sielun perukoilla.

En mä edelleenkään tykkää siitä, että joulu alkaa melkein marraskuun alussa, mutta en enää siitä ahdistu. Tänä vuonna jopa joululaulut ovat soineet meidän kotona. En mä kuitenkaan mitenkään hirveästi aio tänä(kään) vuonna panostaa jouluun. Ihan jo siksikin, että tänä vuonna on taas ”aikuisten joulu”, eli Keskenkasvuinen ei ole meillä tänä vuonna. Ensi vuonna sitten taas vietetään perhejoulua.

Yleensä ollaan oltu mun vanhemmilla jouluna syömässä, useampanakin päivänä ja tietty tapanina iskän synttäreillä. Mun kummit asuvat täällä myös, joten heilläkin ollaan perinteisesti käyty syömässä. Tänä vuonna on leijaillut ilmassa sellainen aatos, että josko nuo kaikki lähtevätkin mökille joulua viettämään. Apua! Miten käy meidän jouluruokailun?! Ei hätää, me mennään Nörtin porukoille 🙂 Sitä ollaan mietitty useampanakin vuotena, että pitäisi viettää ainakin yksi joulu anoppilassa ja tänä vuonna sinne meno päätettiin jo ennen noita muiden mökkiajatuksia. Anoppi tekee ihan mielettömän hyviä jouluruokia ja ne paistetaan leivinuunissa, joten herkkuja on tiedossa!

Teen tunnustuksen: en ole koskaan ostanut, saati paistanut kinkkua, en ole ikinä ostanut tai tehnyt yhtään joululaatikkoa. Lähipiirissä on sen verran innokkaita tekijöitä, että yleensä ollaan oltu joka joulu jossain syömässä, eikä ole itse tarvinnut alkaa ruokia laittamaan. Rehellisyyden nimissä on todettava, että mulle riittää jouluruokia se kerta, jouluaattona, silloin syön sen mitä syön, en edes tykkää kaikesta mitä jouluna yleensä syödään. Kinkkua saatan popsia useampanakin päivänä.

Tästä pääsenkin oivan aasinsillan kautta siihen, että mitäs minä, vähäfosforinen, sitten syön jouluna. Eihän sitä voi oikeasti alkaa olettamaan, että jouluruokia tehdään mulle omat versiot, ilman maitoa, ruista, kermaa, korppujauhoja etc. Mä en kauheasti noista laatikoista tykkää edes, perunalaatikko on hyvää ja lanttulaatikkoa menee vähän, muihin en koske. Mutta se vähä mitä noitakin joulun aikaan syön, saa sitten olla ihan perusreseptillä tehtyä.

Liha, on sallittua, jos sitä ei ole kyllästetty fosfaateilla… No, joulukinkkuhan on lihaa, vettä ja suolaa. *VÄÄRIN*, suosittelen kurkkaamaan ihan tommoisen tavallisen juhlakinkun tuoteselostetta. Itse oli hieman pöyristynyt, että tuommoinen, monessa kodissa jouluna paistuvaan kinkkuun on lisätty fosfaatteja, muita lisäaineita ja jopa glukoosia. ***HUOM! Siis fosforia ihminen tarvitsee, että kroppa toimii, mutta kun mulla ei munuaiset enää liikaa fosforia jaksa suodatella pois, niin siksi mä tässä nillitän.*** Tosin mä en oikeasti tajua, mitä sokeri ja glukoosi tekee joulukinkussa. Monen suomalaisen joulukinkun tuoteseloste on yllättävän pitkä, kun taas vastaavassa tanskalaisessa joulukinkussa on liha, vesi ja suola. Miten on mahdollista, että tanskalainen joulukinkku pärjää vähemmällä kuin kotimainen? Toki lisäaineettoman kinkun saa, kun ostaa luomua! Tämän tarkoitus ei ollut mitenkään aliarvioida kotimaista kinkkua, vaan oikeasti lähinnä ihmetellä, että tarvitseeko joulukinkku oikeasti nuo kaikki lisätyt aineet?! Itse kun joudun tavaamaan noita tuoteselosteita aika tarkkaan nykyään, niin aina välillä tulee tämmöisiä yllätyksiä! Mä itse aika naivisti olen kuvitellut, että joulukinkku on vaan tuupattu täyteen vettä ja suolaa ja that’s it.

Jouluviikko me aloitetaan Haikossa, silloin mennään nauttimaan siitä lahjakortista. Veikkaan, että voi olla aika hiljaista tuolloin, joten kylpylässä saa varmaan lilluskella ihan kaikessa rauhassa. Josko sitä aatonaattona kävisi vielä Vanhassa Porvoossa katselemassa joulua ja vaikka istuskelemassa Café Helmessä hetkisen. Sitten voikin aloittaa rauhaisan joulun viettämisen oman rakkaan kanssa.

joulua

Vaikka joulu tuntuukin tänä vuonna ihan hyvältä jutulta, niin yhdestä perinteestä pidän kiinni, aion vältellä viimeiseen asti Lumiukko-piirretyn näkemistä/kuulemista. Ahdistuin siitä jo lapsena, enkä ole päässyt yli siitä aikuisena. Vaikka sitä muut rakastaa, niin mulle se on täydellinen jouluilon tappaja 😉

Tanjanimmari

4 kommenttia


  1. Mulle joulu on aina ollut se, millä selviän marraskuun koomasta (tänä vuonna tavallista tylympi) ja pimeästä. Niinpä monta asiaa ja mietitty. Ainakin yksi on ja pysyy: jos joku erehtyy tuuppaamaan vihreitä kuulia, tiedän kenelle kierrätän ne…

    Vastaa

    1. Ou jee… vihreitä kuulia, jostain syystä ne säilyy tosi huonosti meillä! 🙂 V kilpparille on tehty jo kinttupalat…

      Vastaa

  2. Mielenkiintoista lukea sun joulumietteitä. Mulla muuten on tuon lumiukko piirretyn kanssa päinvastoin. En ole sitä moneen vuoteen päässyt näkemään sitä, vaikka haluaisin. Aatto on niin lyhyt ja kaikenlaiseen syömiseen, saunomiseen ym. menee tällä joukolla aikaa. Rauhaisaa joulun odotusta! Tuo kuva!♥

    Vastaa

    1. Äidin mukaan mä kammosin sitä jo lapsena, muistan aina, että itketti ihan kauheasti se ohjelma. Viimeksi oon pakottanut itseni katsomaan sen vuonna 2002 ja silloin itkin ja katsoin sen loppuun, ahdisiti hirveästi ja sitten siinä lopussa mä tajusin, miksi se oli niin kamala jo lapsena: se poika raukka jää ihan yksin sinne pihalle, kun lumiukko on sulanut ja maassa on vaan hattu ja kaulahuivi. Kukaan ei tule poikaa edes lohduttamaan… Kai mä olin jotenkin outo lapsi 🙂

      Meillä kun huusholli on aika pitkälle kissojen ehdoilla toteutettu, niin joulukuusta ei voi ajatellakaan. On meilla ihan jees tekokuusi kellarissa, mutta kun sen pykää pystyyn on se vartissa nurin, koristeet ne tiputtelee ja kimaltelevat pörröiset nauhat ne syö! Yhtenä vuonna oli oikea kuusi, ihana tuoksu, kamalat pihkaiset kissat. Kuusi sai lähteä tapanina 😀

      Vastaa

Vastaa