Kiittämätön, aktivoitumaton, verorahojen tuhlaaja

1305677738761
Mä kirjoitan jossain vaiheessa, ehkä sitten kun tää uravalmennus on ohi niin kunnolla aiheesta, mutta totean tähän, että en muista milloin viimeksi olisi ollut näin kamala olo henkisesti. Mua ei edes aikanaan saatu syöpädiagnoosi saanut tällaiseen olotilaan, koska silloin tiesi, että asiat saadaan hoidettua ja tietotaitoa löytyy. Tällä hetkellä olo on samanlainen kuin vuosia, vuosia sitten kun sairastuin burnoutiin. Itkettää, ahdistaa, ei tee mieli tehdä yhtään mitään, nukkumaan ei halua mennä, koska sitten joutuu aamulla heräämään ja sängystä ei haluaisi aamulla nousta.

Tämä tämmöinen valmennushan tähtää työttömien aktivoimiseen työmarkkinoilla. Fakta on kuitenkin se, että mun kohdalla aktivoiminen on mennyt aika pahasti metsään. Mulla oli selvät sävelet jo ennen uravalmennusta, mutta mikään mun vaihtoehdoista ei tapahdu sormia napsauttamalla. Mä en voi tehdä päätöstä toiselle paikkakunnalle muuttamisesta juuri tällä hetkellä, en voi sanoa, että teen niin varmasti. En voi myöskään ilmoittaa, että perustan oman yrityksen, sillä se jos mikä vaatii aikaa kehitellä ja toteuttaa. Ainoa mitä voin varmaksi sanoa, on se, että edelleen etsin työpaikkoja ja haen jos sopiva kohdalle osuu.

Mulla on ollut viime viikosta lähtien selvillä se, että kun tähän valmennukseen kuuluva työkokeilujaksi (viisi viikkoa) tulee olen menossa Taitokeskus Velmaan Lahteen auttamaan käsityöryhmien ohjaamisessa. Joten aivan varmasti oikeen mukavat viisi viikkoa on edessä. Tämä viikko olikin aikamoista tervanjuontia sitten tuolla valmennuksessa. Mun hommat kun on ok, niin mitä mä siellä tein. Neuloin sukkia ja kuuntelin pakolliset luennot. Siinäpä se.

1305697216877

Tällä viiko käsiteltiin työnhakua somessa. Melko absurdia oli kuunnella tiettyjä faktoja, mutta minkäs teet. Viisaammat on päättäneet mitä tuolla kurssilla käsitellään. Mä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Face on mulle välinen hauskaan yhteydenpitoon ystävien välillä, eikä mihinkään vakavahenkiseen työnhakuun. Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että ne työpaikat löytyy, jos on löytyäkseen, ihan jostain muualta kuin Facesta, tai Twitteristä, Pinterestitä, Vimeosta, Instagramista tai vastaavasta. Noita kaikkia meille markkinoitiin työnhaun välineinä. Ainoa, joka todellakin liittyy työhön ja mahdollisesti työnhakuun on Linkedin.

Yksi päivä me todellakin käytettiin tuohon somehöpinään ja opeteltiin tekemään profiilia Faceen. Mä olen Facen aktiivikäyttäjä, roikun siellä ehkä liikaakin. Mä luulen, että ainakin auttavasti osaan siellä navigoida, kun olen siellä vuodesta 2007 asti ollut. Voin sanoa, että melkein kuuden tunnin Facebook-opiskelu sai aikaan aivan kammottavan headrin. Mulla on nyt siellä sievä ja siisti työnhakuprofiili, juu-u, ihan oikeesti. Tosin mä en oikeen osaa sinne mitään kirjoittaa, kun mä en tiedä miksi mä haluaisin julkisen profiilin Faceen. No, kunhan valmennus on ohi poistuu se profiili sielä huit helvettiin.

Mulla on oikeesti ollut muutaman kerran niin kamala ”mitä ihmettä mä täällä teen” olo, ettei mitään rajaa ja kun joku kysyy miten siellä on mennyt meinaa itku tulla. Olen turhautunut.
1349769033138

Mä kävin viime viikolla Kelassa 11.2 selvittelemässä ihan ihmeellisiä päätöksiä, joita sain postissa kyseisestä virastosta ja mulle kerrottiin, että kaikki on ok ja rahat tulee ajallaan ja uudet lausunnot annetaan jatkosta sitten kun työkokeilu alkaa. No, tänään naputtelin netissä ”raha-anomuksen” ja sain ilmoituksen, että maksueste. MITVIT! Maksueste 10.2 alkaen, eli päivää ennen kuin kaikki oli OK. Nyt sitten jännätään soittaako ne mulle ja kertoo mikä mättää ja koska tehdään päätöksiä sen suhteen, että saisi rahaa. Olis meinaan laskuja ja myös sellainen pikku juttu, että aika hankala mennä työkokeiluun, jos ei ole rahaa ostaa bussikorttia ja jos en mene sovittuun työkokeiluun, niin tulekos siitä millaiset sanktiot jos ei ole sitä bussikorttia, eikä autoa käytössä. Ei voi väittää, että jännitystä puuttuisi tästä elämästä. Nyt on vaan sellainen olo, että yksinkertaisesti en jaksa tätä helvetin vääntämistä minkään viraston kanssa!
1305705523581

Se mikä mua on tällä viikolla ihmetyttänyt ja suututtanut eniten on oikean tiedon puute. Meillä alkaa työkokeilu 23.2, eikä siitä olla oikeen saatu mitään infoa, paitsi ilmoitus, että te-palvelujen sivuilla on jotain kerrottuna. Mutta sekin on melko ympäripyöreää höpinää. Mä oikeesti pyysin anteeksi Velmassa, etten oikeasti tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta olivat mahtavan ymmärtäväisiä siellä! Eiköhän ne selviä! Olen kyllä kaivanut kaikki faktat itselleni mitä olen vaan löytänyt, mutta kun ne on yleisellä tasolla ”voidaan” ”tapauskohtaisesti” etc. Olis kiva tietää miten ne juuri minun kohdalla menee.

Meille myös on toitotettu, että pitää markkinoida itseään palkkatukityöhön ja meille käytiin oikeen esittelemässä paikkoja, joihin palkataan vain palkkatuella. Heti iskin kiinni yhteen paikkaan, joka olisi tässä kylässä ja soittelin henkilölle, joka sitä asiaa hoitaa. Hän kehoitti olemaan yhteydessä työkkäriin ja varmistamaan mihin palkkatukiluokkaan kuulun. Soitin työkkäriin ja vastaus oli ”Tällaista ei kohdallasi lähdetä tukemaan.” Aha. No ei sitten. Olis ollut työpaikka, mutta se ei kelpaa työkkärille.

Yhdeltä ystävältäni sain kuulla, että hänelle oli sanottu, ettei palkkatuella työllistetä juuri nyt ketään. Ja kuitenkin henkilöitä työllistetään palkkatuella ja meille markkinoitiin niitä paikkoja ja sitä tyrkytetään vaihtoehtona, joka pitää ”myydä” työkokeilupaikassa. Tietääköhän kukaan oikeasti miten tuon homman pitäisi toimia.

Samassa puhelussa, jossa multa evättiin palkkatuella työllistyminen, ehdotti virkailija, että jatkaisin työkokeilua valmennuksen jälkeen. Ok, olen nyt työtävieroksuva ämmä, mutta ajatus siitä, että menen tekemään ilmaiseksi työtä toiseen kaupunkiin ja maksan siitä ilosta 80€/kk bussikorttiin, jolloin meidän perheen ruokarahat pienenee kummasti, niin ei kyllä oikeen iske. Ei mulla yksinkertaisesti ole varaa moiseen. Kyllä, olen äärimmäisen huono ihminen, kun ei (ilmainen) työ kelpaa.

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että jos tää on päättäjien mielestä työttömien aktivoimista, niin ovat kyllä ihan mettässä pahemman kerran. Mä olen ollut huomattavasti aktiivisempi, positiivisempi ja ajatellut, että tulevaisuudessa saadaan hommat järjestymään. Mutta nyt on lähinnä sellainen olo, että työttömille voidaan tehdä mitä tahansa, ihan vaan sen nimissä, että saadaan niitä siivottua tilastoista pois, edes kuukaudeksi, pariksi.

Mä toivon, että saan taas tekemisen riemun takaisin viiden viikon Velma jaksolla. Sitten olisi viikko vielä valmennusta ja sitten voikin taas alkaa oikeasti miettimään, että mitä alan tekemään. Kouluhin haku on vasta myöhemmin ja voisihan sitä käydä Yrityskeskuksessa vähän liiketoimintasuunnitelmaa tekemässä. Katsotaan minne tie vie….

Vastaa