Kokeillaan töitä

thumb_IMG_7873_1024

Aloitin tiistaina työkokeilun. Ystäväni kyseli, että olisinko kiinnostunut toimimaan paikallisen seurakunnan diakoniatyön kirpparilla. Hän oli siellä koko kesän ja oli lähdössä opiskelemaan, joten siellä kaivattaisiin kipeästi apuvoimia. Olin sopinut Te-toimiston kanssa, että yritän etsiä itselleni työkokeilupaikan/paikkoja ja selvitellä sitä kautta, mikä se mun todellinen työkunto oikeen on. Hommat eteni suhteellisen rivakasti ja tiistaina oli ensimmäinen päivä ns. töissä.

Mä olen ainoa ”kokopäiväinen” eli olen tuolla 10-15 ja sitten muut vapaaehtoiset työntekijät ovat 2,5h vuoroissa, joten meitä on tuolla aina kaksi töissä. Ihan mukavaa, että on juttuseuraa hiljaisina hetkinä. Koko kirppari pyörii täysin vapaaehtoistyön varassa ja jokainen sentii, joka kassaan kilahtaa menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen. Olen saanut kuulla ”moitteita”, että olen pyörtänyt periaatteeni, kun menen seurakunnalle töihin, olenhan melkoinen pakana. Nörtti kyllä tuumasi, että ”Taidat olla yksi ”henkisimmistä” tyypeistä siellä töissä, et ehkä usko siihen mihin muut, mutta sulla on noi sun omat jutut…puunhalaajahippi!” 🙂 Mun mielestä tää on vaan pelkkä win-win-win-tilanne: mä saan te-toimiston tyytyväiseksi, mä saan hieman enemmän rahaa ja teen todellakin jotain konkreettista auttaakseni apua tarvitsevia.

Sopimus on tehty kuukaudeksi ja töitä on viitenä päivänä viikossa. Tosin kirppari on auki neljä noista viidestä, mutta yksi päivä on siivouspäivä. Paikan saa siivottua helpommin kun se on suljettu, eikä imurointia tarvitse keskeyttää aina kun asiakkaita tulee. Mulla on mahdollisuus jatkaa tuolla vielä viisi kuukautta ensimmäisen kuukauden jälkeen. Sitä täytyy vielä miettiä.

Työ ei ole mitenkään kauhean raskasta, paitsi silloin kun pakataan tavaraa maailmalle lähteväksi. Täyteen pakatut jätesäkit ja banaanilaatikot ovat yllättävän painavia! Myös lahjoituksena tulevat tavarakassit painavat ja noita lahjoituksia tulee PALJON! Asiakkaat ovat oikeen mukavia ja työkaverit myöskin, joten ei sinällää ole mitään valittamista. Nyt tulee sitten se kuuluisa ”mutta”… eräänä päivänä tuli paljon sellaista tavaraa, joissa oli, sanoisinko, ”kostea tuoksu”, tuntuivatkin kostealle. Mun mielestä tuoksuivat aivan homeelle! Se suorastaan pöllähti naamalle, kun tekstiilejä penkoi ja sain aivan hillittömän yskänkohtauksen, josta ei meinannut loppua tulla. Illalla särki päätä aivan tolkuttomasti ja siitä lähtien on ollut kurkku kipeä ja ääni käheänä ja yskä on jatkunut. Toki voin olla myös vilustunut, mutta laittoi vaan miettimään, että kun se keuhkoveritulppa teki tuhojaan tuolla keuhkoissa muutenkin, niin mahtaakohan pöllyjen ja ties minkä itiöiden hengittely olla ihan se terveellisin vaihtoehto. Onneksi kyseessä on vain työkokeilu.

Eilen aloin pohtimaan, että olisikohan jotain muuta paikkaa, jonne voisin työkokeiluun hankkiutua ja saatoin saada ajatuksen, idean. Täytyy kysellä ja selvitellä. Harmittaisi kyllä kovasti, jos tuo kirpparitouhu jäisi, mutta sen verran ”itsekäs” olen, että oman terveyteni asetan ensimmäiseksi. On mulla vielä onneksi kolme viikkoa jäljellä touhuta tuolla, antaa uusia ideoita, kenties tuunailla jotain pientä esille ja ehkä myös löytää aarteita, kuten tällä viikolla… mutta niistä lisää tuonnempana!

Rakkautta,
Tanjanimmari

2 kommenttia


  1. Kuulostaa homeelta.. Ihmiset on todella ajattelemattomia kun laittavat saastuneet tavarat kiertoon!! Työkokeilusta vielä, olen ymmärtänyt että silloin ei ole varsinaisesti työvoimaa vaan palkatun työntekijän kaverina. Näin ainakin minulla. Tsemppiä suuresti! Olen itsekin uutta ammattia hakemassa työkokeilun kautta.

    Vastaa

    1. Toiset tuo homeista, haisevaa ja likaista tavaraa ja toiset puhtaalta, vastapestyltä tuoksuvaa ja vielä harmittelevat, kun eivät ehtineet silittää niitä.

      Vastaa

Vastaa