Kotimatka pitkä on

Oltiin tosiaan varattu taksikyyti lentokentälle ja kun oltiin hoitamassa uloskirjautumista respassa tuli taksikuski kyselemään, että meillekö taksi on tilattu. Oli bongannut mun pinkit kyynärsauvat ja ajatteli, että kerran liikuntarajoitteesta mainitaan tilauksen yhteydessä, niin varmasti ollaan hänen asikkaansa. Matka meni varsin rattoisasti kuskin kanssa rupatellessa.

Lentokentällä kaikki sujui ihan mallikkaasti. Edinburghin kenttä on sen verran pieni, että aika nopeasti siellä pääsee paikasta toiseen. Turvatarkastus oli jotenkin omituinen, mutta siitäkin selvittiin. Oli muuten ensimmäinen lentokenttä, jossa mulle tarjottiin puista kävelykeppiä siksi ajaksi, kun kuljin metallinpaljastimesta ja kun mun kepit oli tarkastettavana.

Sen suurempia ”edullisia” lentokenttäostoksia ei tehty, mutta meitä kuskanneelle isukille ostettiin pieni viskin maistelusetti tuliaisiksi. Finnairin lento oli myöhässä, joten meidänkin lento pääsi lähtemään myöhässä. Koska mulla on kepit päästiin koneeseen priority-tyyppien kanssa. Tosin siitä ei ollut oikeastaan mitään iloa, sillä jouduttiin odottamaan ulkona, tuulisella kentällä koneeseen pääsyä ties kuinka kauan. Oli muuten eka kerta kun en mennyt ”putkea” pitkin koneeseen. Tullessa tultiin myös ulkokautta kentälle. Samoin nyt paluumatkalla Helsingissä ei menty putkessa koneesta terminaaliin vaan ulos ja siitä bussilla sitten oikealle ovelle.

No anyway, lentomatka oli yhtä helvettiä. Todennäköisesti mun edessä istuvat japanilaiset ovat saaneet mun megaflunssan, sillä mä yskin ja niistin aivan tajuttomasti koko matkan ajan. Yritin koko ajan pitää nenäliinaa suun edessä, mutta estääkö se nyt sitten kuitenkaan tarpeeksi. Oli muuten elämäni kovimmat turbulenssit tuolla matkalla. Ei ole ikinä tärisyttänyt niin paljoa kuin nyt. Vähän hirvitti, kun katselin ikkunasta miten koneen siipi vaappui… Kun kone alkoi laskeutumaan alkoi mun oloni olemaan todellakin kamala. Korviin sattui ja pyörrytti. Helsinkiä lähetyttäessä mulle iski sellainen olo, että nyt lähtee taju ja tuli todella voimakas huono olo (en onneksi oksentanut) ja korviin sattui niin paljon, että itku pääsi. Kun oltiin turvallisesti laskeuduttu tajusin, että en kuule oikealla korvalla yhtään mitään ja vasemmallakin vai hiljaa. Aika pelottava tunne.

Laukut hihnalta ja passintarkastuksen kautta ulos. Meidän bussi lähti vasta viiden aikaan, joten oli hyvää aikaa käydä syömässä. Burger Kingiin taas vaihteeksi. Viereisessä pöydässä istunut japanilainen pariskunta koki melkoisia kauhunhetkiä, kun kesken syönnin mut yllätti hirmuinen yskänpuuska. Näyttivät reppanat siltä, että olivat aivan varmoja mun tukehtumisestani. Hymyilin, että ”I’m ok!” 🙂 Oli kyllä kaukana siitä.

Iskä oli meitä vastassa Renkomäen ABCllä ja olipa ihana päästä kotiin. Kissat olivat vastassa, eikä kärttyisyydestä ollut tietoakaan. Mittasin kuumeen 39.3°c, joten ei ihme, jos on hieman heikottanut. Seuraavana päivänä kävin terkkarissa ja kas kummaa, jos korviin sattui, molemmat tulehtuneet. Sain melkoisen hevoskuurin antibiottia ja sillä lähti helpottamaan. Korvatulehdukset ovat mun kohdalla aika jännittäviä, sillä mulla on yhden kerran aikaisemmin ollut korvatulehdus ja se päättyi munuaisten tilttaamiseen ja dialyysiin. Wegenerin granulomatoosini on siis alkanut korvatulehduksesta. Nyt toivon, että selvittiin vain pelkällä korvatulehduksella.

Nörtin kanssa ollaan podettu oikeastaan tähän päivään asti. Nörtti veteli kaksi antibiottikuuria ja sillä epäiltiin jo hinkuyskää, kun sitä on kuulemma liikkeellä. Mä olen kyllä paremmassa kunnossa, mutta silti iskee yskänpuuskia aina välillä ja saa käydä syljeskelemässä ”ostereita” vessanpönttöön. Mutta eiköhän tää juhannukseksi ole kadonnut!

Iskälle tuotiin tosiaan viskin maistelupakkaus tuliaisiksi. En tiedä onko jo ehtinyt testaamaan 🙂

Äitille joka toimii aina meidän kissapiikana eli käytännössä muuttaa meille ja pitää kissoista varsin hyvää huolta, tuotiin väriä vaihtava led-kynttilä trio. Nörtti tuon bongasi yhdestä halpakaupasta ja totesi, että tää on vietävä anopille. Pakettiin kuuluu kolme kynttilää ja kaukosäädin. Kynttilät voi olla saman värisiä, ne voi laittaa vaihtamaan väriä randomisti, tai sitten jokaisesta voi tehdä eri värisen 🙂 Siinä voi äiteen vaihdella tuikkujen väriä fiiliksen mukaan :=

Edinburghin joulutorilla nähtiin myynnissä näitä wind spinnereitä ja tiesin, että toi on just eikä melkeen äitin juttu. Äiskä on samanlainen harakka kuin tyttärensä, eli kaikki kimaleteleva ja söpö on kivaa! Ostettiin äiskälle tommoinen iso, punainen, jossa on kolibri keskellä. Ostettiin siihen myös tuo tuommoinen roikkuva härpäke, jossa on kristallipallot, kun se pyörii näyttää ihan siltä kuin pallerot kiipeilisivät ylös. Ajateltiin, ettei äiskä raaski tuota ulos viedä kuitenkaan (täällä kun saattaa kauniit puutarhakoristeet lähteä yön pimeinä tunteina kävelemään), niin ostettiin siihen vielä moottori, joka pyörittää härveliä sisällä. Siellä se nyt kotikotona pyörii porukoiden eteisessä. Videon lainasin netistä.

Reissu oli flunssasta huolimatta kiva ja tietysti tekee mieli uudestaan, mutta katsotaan koska tuonne pääsee, ennemmin vai myöhemmin. Mä luulen, että yhtä Keskenkasvuista kiinnostaisi kovasti reissu Lontooseen ja Harry Potter-studioille, niin myös Nörttiä. Mä en ole ihan niin varma, että kiinnostaisko se mua, mutta pitää se perheessä olla aina yks jästi 🙂 Mä voisin lähtee Pariisiin tai Edinburghiin. Olis ollut niin ihanaa päästä maaliskuusa Edinburghin Yarn Festivalille…

XOXO

Vastaa