Kutsu Mua!

Monet on ainakin nähneet tämän kampanjan kuvia. Osa on jopa lähtenyt mukaan. Kannanpa minäkin korteni kekoon.

Sairastuin vakavasti juuri kun olin siirtynyt yläasteelle, ehdin olla pari viikkoa seiska luokan alusta koulussa ja sitten olinkin sairaalassa niin pitkään, että palasin kouluun pari viikkoa ennen syyslukukauden loppumista. Helppo nakki teini-iässä, uusi koulu, melkein kokonaan uusi luokka, jossa vain pari tuttua tyyppiä. Kortisoni tuvotti kymmeniä kiloja, sytostaatit harvensivat hiuksia.

Kavereita katosi, ystävät jäivät. Ylemmillä luokilla olevilta sain paskaa niskaan huutelujen muodossa. Vielä nykyäänkin erään ihmisen näkeminen kaupassa nostaa niskavillat pystyyn. Kyllähän ne sanat satuttivat, mutta ihan vaan kiusaajien harmiksi olin mukana kaikessa mitä koulussa järjestettiin, vieläpä siellä järjestelypuolella. Myin discoissa virvokkeita tai sitten mikä pahinta olin järkkärinä.

Yläaste selvittiin ja siirryin lukioon. Siellä jouduin yhden ihmisen hampaisiin. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli täysin typerää vittuilua kaikesta ihan typerästä, mutta aina kohdistettu minuun. Huvittavinta oli mun pukeutumiseen puuttuminen, en mennyt massan mukana farkuissa ja kauluspaidoissa vaan hameissa ja ite neulotuissa paidoissa. Joten onhan se nyt syy käydä avautumaan. Tuo ihminen on sellainen, että no joo, ei mun tartte häneen uhrata ajatustakaan.

Tässä mun osuuteni Kutsu mua-kampanjaan.

via PressSync

Vastaa