Let them eat cakes!

Olin asettanut yhden tavoitteen Pariisin matkaa varten: macaronsien nauttimisen! Ei kovin hankala tavoite maassa, jossa kyseisiä leivonnaisia on ollut jonkun lähteen mukaan jo 1500-luvulta, toisen lähteen mukaan 1700-luvulta! Marie Antoinettenkin kerrotaan näitä mutustelleen. Söpöjähän ne ovat pastelliväreissään, ei siitä mihinkään pääse.

Macarons-neitsyys meni Versaillesin Angelinassa pistaasi-macaronsin muodossa. Oli vallan herkullista ja siinä vaiheessa päätin, että pakkohan näitä on sitten joskus kotona kokeilla. Ei se voi ydinfysiikkaa olla, se on vaan leipomista! (<---- Nää on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja!)

Tuliaisiksi haaveilin Laduréen macaronseista, mutta hinta hieman hirvitti ja kun olin kuullut, että pahimmillaan jonot ovat kymmenien metrien mittaiset macaronstiskille, päätin haudata ajatuksen. Montmartrella kävellessä vastaan tuli kuitenkin pieni puoti, joka pisti ajatukset uusiksi: Biscuiterie de Montmartre, siellä myytiin macaronseja painon mukaan. Eihän me sitten osattu päättää mitä otetaan, vaan todettiin, että yksi jokaista makua. Tässä vaiheessa olin siinä uskossa, että Nörttikin näistä tykkää, mutta ei se sitten tykännytkään. Eli antoi mun ostaa herkkuja, jotka sitten nautittiin kotona Keskenkasvuisen, äidin ja tätini kanssa. Ja voi miten hyvältä ne maistuivatkaan! Ehdottomat lempparit: ruusu ja kookos! Ja kameranatsi ei antanut kenenkään koskea yhteenkään macaronsiin, ennen kuin jokainen oli kuvattu yhdessä ja erikseen!

Kun reissusta oli toivuttu, tuliaismacaronsit syöty, tuli olo, että höh, pakkohan niitä on saada lisää! Niinpä kirjoitin kauppalappuun puuttuvat aineet ja lähdin kauppaan. Väriainetta en vielä tohtinut ostaa, kun mistäs sitä koskaan tietää millaisen pannukakun sitä oikeen saa aikaiseksi. Joten ihan perus vaalealla, vaniljan makuisella kuorella lähdin kokeilemaan. Täytteeksi ajattelin lemon curdia, mutta kas kummaa kaupassa oli vain lime curdia, joten päädyin ranskalaiseen kirsikkahilloon!

Sitten se ohje… tässä meinasi iskeä paniikki: italiaisen marengin vai ranskalaisen marengin ohjeella? Vanhetetaanko valkuaiset vai ei? Annetaanko levätä ennen paistamista vartti vai tunti? Paistetaanko 150 asteessa vai 180 asteessa? 10 vai 15 minuuttia! Mä oli aivan varma, että uunista tulee ulos pellillinen lituskoita, sitkeitä lättyjä. Toisin kuitenkin kävi! Eiväthän nuo täydellisiä ole, mutta se mistä olen hyvinkin tyytyväinen, on se, ettei pursotuksen jälkeä näy macaronsin päällä, vaan pinta on siloinen, niin kuin kuuluukin! Tyllan reikä on liian iso ja muutenkin tuo pursottimeni alkaa olemaan hieman elähtäneessä kunnossa, että jos näitä meinaa alkaa useammin tekemään, niin ehkä kannattaisi uusia pursotin. Mutta olen perin tyytyväinen ja aikas oikealta maistuivat! Seuraavaksi pitää kokeilla väriaineen kanssa!

Niin joo, se ohje. Sen löysin täältä ja alkuperäinen ohje on täältä.

Macarons

100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sitten sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa kunnes vaahto on paksua, kiinteää ja kiiltävää. (itse lisään tässä vaiheessa mahdollisen väriaineenSekoita manteli+tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Voit kokeilla koostumusta laittamalla pienen nokareen leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Laita taikina pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla. Pursota halkaisialtaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten, ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaronseja keskitasolla noin 10 minuuttia. Kuoret voi pakastaa ja täyttää myöhemmin.

2 kommenttia


  1. No sustahan tuli kerralla macarons kokki. Hieno onnistuminen, jalat ja kaikki niin pitsikkäät!

    Vastaa

    1. En tiedä oliko vain aloittelijan tuuria, mutta uskaltaa tehdä toisenkin kerran.

      Vastaa

Vastaa