Marraskuun viides

On hyvä fiilis. Pitkästä aikaa ehkä jopa loistava fiilis. Nukuin hyvin, ensimmäistä kertaa viikkoon! On levännyt olo! Eilinen päivä ratkaisi monta asiaa. Ensinnäkin en saanut sitä työpaikkaa. Ilmeisesti olen sen verran työtä vieroksuva hippi, ettei se edes kauheasti harmittanut. Sain kuulla, etten huonolle hävinnyt ja että valinta meidän kahden välillä oli ollut äärimmäisen vaikea. No, ei kun uutta matoa koukkuun!

Eilen sain vinkin mahdollisesta työssäoppimispaikasta. (Kannatti angstata Fecebookissa!) Laitoin sinne sähköpostia ja sain jo vastauksessa äärimmäisen sydämellisen vastaanoton. Menin käymään heti kurssilta päästyäni ja sopimukset oli kirjoitettu noin 20 minuuttia ensimmäisen käsipäivän jälkeen. Mukava työporukka oli kovin iloinen lisäkäsistä porukkaan ja minä äärimmäisen onnellinen tästä paikasta. Se ei ole ehkä se tulevaisuuden ammattini (vannomatta paras) mutta se on sellaista työtä, jossa tiedän olevani hyvä ja jota tykkään tehdä. Työharjoittelu alkaisi virallisesti ensi torstaina, mutta miepä aloitan sen jo maanantaina! Paikka on tämä paikallinen kehitysvammaisten toimintakeskus ja pääsen sinne ohjaamaan ja avustamaan. Tosi hyvä fiilis on koko hommasta, ettei mitään rajaa. Ihana tunne, kun saa kuulla, että on tervetullut ja töitä riittää ja lisäkäsiä kaivataan!

Vielä kun saisi maan valkoiseksi, niin ei olisi ihan näin tolkuttoman synkkää! Tänään makuuhuoneen ikkunasta avautui tällainen maisema.

 

Vuonna 2009 oli jo ilmeisen mukavasti lunta tähän aikaan. Sikäli mikäli sen päivän kuvaan on uskominen.

 

2006 vuonna herättiin vissiinkin myös aika kirpakkaan pakkasaamuun. Mielummin mä lumista maisemaa katselisin, vaikka talvesta en tykkääkään.

 

Vastaa