Messuamista

Kahden viikon kuumeputki alkaa (onneksi) olemaan takana. Verikokeita, influenssakokeita, nieluviljelyitä tuli lahjoitettua labrantätien tutkittavaksi. Eipä sieltä mitään oikeastaan löytynyt. Punasolut edelleen alakantissa, lievää anemiaa ja valkosolut vähän kohollaan. Tulehdusarvot muuten olivat minimissään, joten joku virushan se minua kiusasi. Kuulemma tähän päälle voinen vielä odottaa kunnon köhää ja sellaista on ilmassa tänä aamuna. Oi jee!

No, eilen raahauduin ihmisten ilmoille (Panadol forten voimalla) kun kävin äitini, kummieni ja tätini kanssa Lahdessa Kätevä, Tekevä, Lukeva messuilla. En ole käynyt Kätevässä vuosiin, sillä viimeksi kun kävin siellä ei ollut juuri ketään tai mitään. Nyt ainakin ihmisiä riitti, mikä on hyvä, sillä käsityön arvostus on noussut!

Omalla kohdalla messut olivat ehkä pienoinen pettymys, sillä ei siellä tämmöiselle itse tekevälle ollut oikeastaan mitään. Kivahan siellä oli ihailla muiden tekemiä upeita juttuja. Tosin väkisin pisti miettimään, että kun nyt näyttää ruokailuvälineistä korujen tekeminen olevan in ja pop niin saikohan siellä kaikki myyntiä, kun tosiaankin myyjiä oli useita ja hinnat aina hieman ”naapuria” halvempia. Yhteen rannekoruun ihastuin, tykkään ihan mahdottomasti Hackmannin Sorsakoskesta, joten ehkä semmoiset on mun ranteessa vielä jonain päivänä.

Mulle tarttui matkaan KnitPron virkkuukoukku, johon olen ihan totaalisen rakastunut ja lupasin itselleni, että täydennän koko virkkuukoukku varastoni kyseisen firman koukuilla. Paksumpi varsi ei käy niin kipeää käsille ja on ihan unelma virkata. Toinen ”heräteosto” oli Suuren Käsityölehden tilaus, otin sellaisen lyhyen jakson, joten pääsen tutustumaan miten lehti on muuttunut sitten 1990-luvun, kun se viimeksi mulle tuli.

Nukkekoti-messujen puolella saatoin sopia jotain jänskää joulukuuksi, siitä sitten myöhemmin ehkä lisää. 🙂

Ihan kivat messut, jos haluaa valmista ostaa. Välillä tuli semmoinen ahistus, kun liikaa ihmisiä oli ahtautunut samaan nurkkaan katsomaan jotakin. Pientähän tuo ryysis on siihen mitä se on Tampereella. Itse olen sitä katsellut myyntipöydän takaa kolmena vuonna ja päättänyt, että en ikinä mene sinne asiakkaana, en kestäisi sitä ahtautta ja tönimistä.

Arkistojen kätköistä löytyi yksi kuva vuodelta 2007, siinä on juuri taidettu saada messupöytä valmiiksi Tampereella ja allekirjoittanut tutkailee messuopaan sisältöä. Oi niitä aikoja, niitä on muuten oikeasti ikävä!

enkelit

2 kommenttia


  1. Mietin, että ehdinkö ja jaksanko lähteä messuille. Tämä postauksesi ratkaisi lopulta asian. Pysyn kotona. Pesen pyykkiä ja ehkä vähän neulon sohvan nurkassa. Eilen oltiin Espoossa ristiäisissä ja äsken tultiin uinahallista, joten on tässä kaikkenlaista jo ollut. Mukavaa sunnuntaita!

    Vastaa

    1. Mut vietiin tonne ja maksettiin sisään, joten siinä mielessä ihan jees. Mutta ei kyllä oikeesti sen 12€ arvoista.

      Vastaa

Vastaa