Mökkielämää

Päätettiin viettää pitkä viikonloppu mökillä. Tarkoitus oli kuunnella hiljaisuutta ja tuijotella takkatulta, olla vaan ja nauttia. No, vaikka puitteet olivat ihan täydelliset suunniteltuun lomaan, meni koko homma hieman penkin alle. Ennen reissuun lähtöä mulla oli aika psykanpolille, jonne olin vihdoin ja viimein saanut lähetteen. Odotukset olivat korkealla, saisin jutella mielenpäällä olevista asioista. Kuinkas sitten kävikään?

Mulle osui lääkäriksi erikoistuva, ei kauhean hyvin kotimaista kieltä taitanut psykiatri. Hän ei tiedustellut miten mulla menee tai muutakaan vaan ensimmäisenä tokaisi: ”Kai sinä tiedät, että kun jättää gluteenin pois, paranee nämä sinun vaivasi, särkysi.” Hänen mielestään mun alakulon ja masennuksen syy on siinä, että syön ihan vääriä munuaislääkkeitä ja ihan liian isoilla annostuksilla. Luetteli lääkkeet, jotka pitää ehdottomasti lopettaa. Tässä vaiheessa mä vaan kuuntelin saarnaa tyrmistyneenä. Sitten hän antoi mulle masennustestipaperin eteen ja käski täyttää sen. Laski pisteet ja totesi, että keskivaikea masennus, laitan sinulle lääkkeen reseptillä apteekkiin, tule loppukuusta uudestaan. Lähdin pois tietämättä mitä lääkettä mulle määrättiin ja miten sitä pitäisi syödä ja mihin sen kanssa voi varautua. Oli melkoisen tyrmistynyt sen käynnin jälkeen.

No, mökille mentiin joka tapauksessa. Oli muuten mieli maassa melkoisesti ja itketti. Mökillehän ajaa suunnilleen neljässä tunnissa, jos suorinta tietä menee, mutta suoraan meneminen ei ole meidän vahvinta osaamista. Eli ensin kurvattiin Anttolaan anoppilaan viemään niiden tietokone, joka oli meillä elvytettävänä. Kun Nörtti oli saanut koneen kytkettyä matka jatkui. Mä neuloskelin ja suunnilleen tunnin välein pidettiin jalottelutauko. Sen aikaa tuo lonkka antaa istua.

Tarkoitus oli syödä jossain Jyväskylän seutuvilla ja käydä kaupassa. Pandan tehtaanmyymälässä poikettiin lakua ostamassa, tosin todettiin myöhemmin Prismassa, että sieltä saa samat lakut halvemmalla ja sipsut kanssa. Yhden ABCn kirjapörssistä tarttui mukaan söpöjen otusten virkkauskirja 🙂 Vaajakosken ABCllä syötiin, se on vähän niin kuin meidän luottopaikka, tiedetään, että sieltä saa hyvää ruokaa. Toinen on sitten Hirvaskangas, jommassa kummassa pysähdytään riippuen kuinka kova nälkä tai vessahätä on 🙂

Mökille saavuttiin suunnilleen 12 tuntia lähdön jälkeen. Vaikka möksällä ei ketään ole ollutkaan uuden vuoden jälkeen ei mökki ollut totaalisen kylmä, kiitos leutojen säiden ja ihanan naapurin, joka oli käynyt auraamassa pihan ja laittamassa vanhan mökin patterit isommalle. Ei tarvinnut koko iltaa kantaa puita ja lämmittää. Kaminakin totteli ihan nätisti, kun oli ehtinyt vuorokauden lämmetä, eikä tupsautellut savua sisälle yhtään.

Pientä iltapalaa ja lämmin sauna, ulkona täydellinen hiljaisuus. On se aika ihanaa. Sen verran on sanottava, että olen muksuna ollut tuolla aika monet kerrat näin sydäntalvella ja ikinä ei ole noin vähää lunta ollut!

Mökkiaktiviteetteihin kuuluu olennaisena osana lintujen ruokkiminen, oli sitten kesä tai talvi. Mä voin istuskella tunti tolkulla saunamökissä ja katsella lintujen touhuja. Tällä kertaa lintulaudalla vieraili sinitiaisia, talitinttejä, hömötiaisia, töyhtötiaisia, kuusitiaisia, punatulkkuja ja närhi. Tikkoja odotin, mutta eivät ainakaan mun vahtivuorolla piipahtaneet appeella.

Myös Keskisen kyläkaupalla Tuurissa käytiin ja kaikkea tarpeellista tarttui mukaan, kuten mun työhuoneeseen säilytyslaatikoita. Saatoin ostaa muutaman Lego Batman minifiguurin ja Nörtti nautiskeli ihan kiitettävän kokoisen viinerin Keskisen kaffilassa.

Sää suosi mökkeilyä, sillä pakkasta oli vain muutama hassu aste. Mökillä vietettiin torstain ja maanantain välinen aika. Tosin maanantaina lähdettiin jo kahdeksan kieppeillä aamusta ajamaan kohti kotia, sillä Nörtillä oli etäpalaveri iltapäivällä. IHan hyvä, että lähdettiin, sillä pakkanen kiristyi ihan kiitettäviin lukemiin maanantain jälkeen. Olis tämmönen kaupunkilaiskermaperse ollut taas vaikeuksissa ulkovessassa palelun kanssa 😀

Miks näitä ei oo teenjuojille suunnatuilla teksteillä?

Olin koko mökillä olon ajan miettinyt, että mitä teen tuon ei niin mukavan psykanpolikäynnin kanssa. No, heti tiistaina soitin munuaispolille ja kerroi mitä kyseinen lääkäri oli käskenyt tehdä nefron määräämille lääkkeille. Soittivat takaisin hyvin nopeasti ja tuli vastaus, että ehdottomasti ei saa vähentää mitään munuaispuolen lääkkeitä. Pyysin myös mun nefrologin mielipidettä mulle määrätystä masennuslääkkeestä ja olivat sitä mieltä, että voin aloittaa sen, kunhan vaan maksa-arvoja kontroloidaan tiheään. Seuraavana päivänä soitin sitten psykiatrianpolille ja kerroin asiani. Siellä oli hoitaja aika tyrmistyneen kuuloinen, pyysin joko uutta lääkäriä tai sitten siirtoa tänne kotipaikkakunnan polille. Alunperinkin ihmettelin, että miksi eivät tänne laittaneet lähetettä. Kotvasen kuluttua soitti polin ylilääkäri ja pahoitteli tilannetta, kertoi keskustelevansa tämän mua hoitaneen lääkärin kanssa ja sanoi, että laittavat paperit tänne kotikunnan polille, mutta jos mä mitenkään voisin tämän kontrollikäynnin vielä käydä tällä samalla lääkärillä, kun ei oikeen saa uutta aikaa kenellekään ja ne turvaverikokeet on kuitenkin otettava ja jos niissä on jotain häikkää, niin pitäisi sitten katsoa lääkärin kanssa miten homma jatkuu. No, menen nyt sitten ensi viikolla samalle lääkärille ja katotaan miten käy. Nyt osaan olla varautunut tulevaan ja ehkä saan jopa suuni auki, kun tiedän millainen mörökölli on vastassa.

Mulle on aina ollut hirmuisen korkea kynnys edes ajatella masennuslääkkeen aloittamista. Aina noista aivoihin vaikuttavista lääkkeistä on tullut jotain kamalia sivuvaikutuksia, pahimpina itsetuhoiset ajatukset ja suunnaton ahdistus. No, nyt päätin, että kokeillaan ja menin paikalliseen apteekkiin. Mulle oli määrätty vain 28 päivän annos kyseistä lääkettä ja kas kummaa, sitä ei edes pidetä varastossa, koska kyseinen satsi ei ole Kela korvattava ja hintaa yhdelle 28 pillerin paketille tulee 65€. Suoraan sanottuna vitutti! Ja vielä enemmän vitutti, kun proviisori kertoi, että 3kk annos lääkettä maksaa korvattuna suunnilleen saman kuin tuo 28 päivän satsi. Lopulta ajettiin Nörtin kanssa Lahtten Yliopiston Apteekkiin, koska siellä näytti nettisivujen mukaan tuota lääkettä olevan.

Hieman se kirpaisi, kun lääkkeen maksoin, mutta minkäs teet. Kovasti varoitteli proviisori siitä, että voi alkaa ahdistamaan enemmän ja itsetuhoisuus voi lisääntyä (no jee!), samoin maksa voi ottaa jopa varsin fataalisti nokkiinsa ja mahdollisia maksaongelmiin liittyviä oireita pitää tarkkailla. Ensimmäiset pari päivää meni ihan siedettävästi, semmoista pientä huimausta, mutta sitten lauantaiaamuna kaksi kertaa iski aivan järkyttävä sydämentykytys, silmissä sumeni, taisin menettää hetkellisesti tajunnan ja koko kropan valtasi kylmä hiki. Totta kai säikähdin, soitin Akuutin neuvontaan ja sieltä käskivät soittaa 112. Tuli sitten vietettyä 112-päviää varsin asaiaankuuluvin menoin, Kaikki oli onneksi kuitenkin ok ja ilmeisesti vaan tuosta lääkkeestä johtuvaa, vaikka kyseisiä oireita ei sivuvaikutuslistauksessa mainitakaan.

Unenlaatuun tuon pitäisi vaikuttaa ja se pitää ottaa ennen nukkumaan menoa. Toistaiseksi ei mitään vaikutusta, sillä tuo mun lonkka on niin kipeä, että se herättäisi Ruususen sata vuotisesta unesta varsin helposti. Unet on muuttuneet synkiksi, tunelmaltaan varsin ahdistaviksi ja huimaus sekä pyörrytys on varsin ikävää. Ja ton maksan suhteen on varsin vainoharhainen olo, oikea kylki kipuilee hieman, mutta mistä sitä tietää millaista kipua sen pitää olla, että olisi syytä huoleen. Joka tapauksessa ens maanantaina on verikokeet, että silloin viimeistään tietää mitä maksa on tykännyt tästä parista viikosta.

Jotenkin on semmoinen meh, olo. Ehkä se tästä, pari viikkoa on ne hankalimmat, kuulemma. Reilu viikko vielä.

Kevättä kohti joka tapauksessa mennään!

XOXO

Vastaa