Mörön karkoitusta ja virkkausta

Tässä on taas mennä hujahtanut reilu viikko ihan huomaamatta. Mitä lie mielen matalapainetta ollut liikkeellä, kun jostain ihme syystä syöpä on pyörinyt mielessä aika paljon tällä viikolla. Ei mitään uutta siltä rintamalta onneksi mihinkään suuntaan. Se on vaan se mörkö kun aina välillä nostaa päätään.

Yhtenä päivänä leikin työn sankaria ja kannoin yhdellä kertaa neljä isoa taulua alas kellariin, yksin. Siitäkös tuo leikattu puoli otti itseensä ja kipuili kunnolla monta päivää, se vähän mietitytti, mutta kun tiesin, että tuosta sen on pakko johtua, en alkanut sen enempää panikoimaan. Muutenkaan mä en halua panikoida jokaisesta kivusta, kutinasta tai kivistyksestä. Kuitenkin kaikki tuntuu sormien alla samalta kuin kuukausi, kaksi sitten, joten kaikki on hyvin. Mulla on vaan sellainen olo, että yksinkertaisesti en kykene alkaa murehtimaan kaikkea, en jaksa, enkä halua. Haluan elää ja nauttia. Mörkö on taas onnistuneesti passitettu mielen perimmäiseen nurkkaan ja siellä se saa pysyä.

Viime viikolla sain postissa ihanan lähetyksen. Ystäväni Ansku lähetti mulle kasan joulupapereita ja joulupaperisilppua. En ole paperiaskarrellut vuosiin, joten oli ihan hauskaa kokeilla, että vieläkö on vanhat taidot hyppysissä. Hitaastihan se sujui, mutta kyllä sitä jotain pientä sai aikaiseksi. Paljon on vielä sellaista ”mitä pitäisi ostaa”, mutta mennään nyt näillä ja katsotaan mitä saan aikaiseksi. Pakko myöntää, että hieman harmittaa se, että viisi vuotta sitten myin kaikki askartelutarvikkeet kerta rysäyksellä pois…
papruu

Virkkaan, virkkaan vähäsen virkkaan. Olen täydellisen koukuttunut noihin Heidi Bearsin suunnittelemiin afrikankukka eläimiin. Yksisarvisia olen tehnyt muutaman, yhden ponin ja tuossa pöydällä minua tuijottelee tyyppi, joka näyttää lähinnä brachiosaurukselta, mutta kunhan saa harjan, sarvet ja korvat, muuntuu hän kirahviksi. Kirahvi saa kuitenkin odottaa muuttumisleikkiään vielä hetken, sillä postitäti toi tässä yhten päivänä ihanat langat. Onko siinä kasa lankoja vai onko siinä kuitenkin Smaug, lohikäärme? Lohikärmes menee nyt kaiken muun ohi, sillä se on tilattu lahjaksi ja pitää saada valmiiksi tiettyyn päivään mennessä.
lankaa

Voi kun mun tekisi niin kauheasti mieli kertoa mitä tässä olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja jos tähtien asento on otollinen, niin miten paljon se vaikuttaisin mun elämääni. Mutta kaikki on vielä niin alkuvaiheessa, että itsekään en tiedä mihin tämä kaikki johtaa, vai johtaako mihinkään. En ollut paikalla kun kärsivällisyyttä jaettiin, joten ihan kamalaahan tämä on, kun sitä vaan odottaa, että puhelin soisi ja pääsisi itse viemään asiaa eteenpäin. Mieli laukkaa ihan omissa sfääreissään ja tekee suunnitelmia tulevaan, aina välillä yritän sitä toppuutella, että ei vielä, mikään ei ole vielä varmaa….ja sitten yllätän itseni unelmoimasta 🙂 Unelmoitko sinä jostain?

Vielä tähän loppuun pieni mainospala. Tänään alkaa tv2:ssa klo 19:10 SuomiLOVE-ohjelma, jossa on 100 tarinaa rakkaudesta ja 100 niihin liittyvää laulua. Voin luvata, että nessuja kuluu yksi jos toinenkin, ainakin mulla noita ennakkovideoita katsellessa kului. Saatetaan muuten vilahtaa tänään studioyleisössä, kun oltiin nauhoituksia katsomassa kun Brädi esiintyi ja kun Päivänsäde ja Menninkäinen laulettiin. Tammikuussa vilahdetaan sitten ruudussa vähän pidempään 😉 Rakkaus on aika ihana juttu, esiintyipä se sitten missä muodossa tahansa!

Rakkautta,
Tanjanimmari

Vastaa