Odotan…

Odotan, että särkylääke alkaa vaikuttamaan. Odotan, että pääsen lääkäriin. Odotan leikkausta. Odotan kipujen helpottavan. Odotan seuraavaa kipukramppia. Odotan, että uni tulee. Odotan, että kello olisi edes neljä, että olisi edes jotenkin järkevää nousta ylös. Odotan… minä vaan odotan. Elämä on yhtä odottamista. Kun on kärsimätön ihminen on odottaminen yhtä tuskaa.

No, sen verran helpotusta on odottamiseen tiedossa, että nyt tiedän milloin pääsen tekonivelsairaala Coxaan ortopedille. Se tapahtuu kesäkuun alussa. Juttelin hoitajan kanssa puhelimessa ja hän kysäisi ohimennen, että ”Sopisiko sulle leikkaus sitten myös kesäkuussa?” Jaa, että sopisko? Totta kai! No, tietysti se tarkoittaa sitä, että tänä vuonna ei kauheasti kesälomareissuja tehdä, Nörtti ottaa pisimmän lomajakson mun leikkauksen jälkeiseen aikaan, jolloin apua tarvitsen kenties eniten. Saa sitten Nörtti hummailla kahdestaan Keskenkasvuisen kanssa, ihan hyvää isä, tytär aikaa, noille kahdelle. Kävin kurkkaamassa Coxan sivuilta minkä näköinen mun ortopedi on ja aika kiltiltä näyttää, ei oo ainakaan mikään mörökölli. Hyvä niin. Ollaan siis askel lähempänä, kenties kivutonta elämää. Moni sanoo, että kivut katoaa leikkauksen myötä, itsellä vielä pieni uskonpuute siinä asiassa, mutta toivotaan.

Torstaina on vuorossa toiviomatka terveyskeskukseen. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että tiedän, mikä mua vaivaa, mutta voisitko sinä kirjoittaa sen B-lausuntoon niin, että se menisi myös Kelassa läpi. Olen yrittänyt koko alkuvuoden saada saikkua läpi, sillä en todellakaan ole työkykyinen, nyt en edes kunnolla pääse enää liikkumaan. Ei, Kelan mielstä olen täysin työkykyinen, eikä ole näyttöä, että esim. keskivaikea masennukseni vaikuttaisi työkykyyn mitenkään. Ei sitten. Nyt kun en oikeastaan ilman kyyneliä pääse 32 porrasta alaovelle (juu, ei oo hissiä tässä talossa) enkä kunnolla ilman tiukkaa kenoa vasemmalle pääse kävelemään keppien kanssa autolle, niin pyydän lääkäriä kirjoittelemaan lausunnon lähinnä tuohon dysplasiaan vedoten, jos jätetäis se fibromyalgia pois, niin ehkä se menis paremmin läpi. Lisäksi ajattelin kysäistä lainaan pyörätuolia. Toki mä voin viettää seuraavat 6 viikkoa neljän seinän sisälläkin, mutta pääkopan kannalta ulkoilu olis ihan suotavaa ja se ei onnistu nyt edes kyynärsauvojen kanssa. Katotaan mitä mieltä lääkäri on, veikkaan, että on ihan myötämielinen, ainakin ihana tämä kyseinen läärkäri on.

Toisinaan sitä miettii, että ei tää nyt kyllä ollut ihan sellainen elämä, jonka tilasin itselleni, mutta näillä mennään.

XOXO

Vastaa