Olohuone

Olkkarissa taisi olla kaikista suurin homma. Ensin revin tapetit, sitten tasoitettiin kraaterit ja sitten maalattiin ja sitten taas tasoitettiin ja sitten maalattiin. Yksi yö jopa nukuttiin olkkarissa, romanttisesti retkisängyissä…NOT!

Olkkarissa oli semmoinen, anteeksi ilmaisu, pissankeltainen tapetti. Mä olen aina inhonnut keltaista ja kammoksuin tuota olkkarin tapettia heti alusta lähtien, mutta kuin pääosin se oli ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa (mitä nyt pääjalkaisia siellä sun täällä piirreltynä), niin ei alettu sitä silloin muuton aikana vaihtamaan. Mun mielestä olkkari on ollut mukavan valoisa koko ajan, vaan miten ihanan valoisa se on nyt, kun seinät ovat vaaleat! Me like, me like a lot!

Väriä olkkariin saatiin vaaleanpunaisilla jalkalistoilla ja vaaleanpunaisella patterilla. Päätettiin samalla myllätä koko järjestys siellä uusiksi ja rakennella kissoille mukavia hyllyjä ja kulkuväyliä korkealle seinälle. Kirjahyllyjen päädyt vuorattiin ihan tuollaisella kuramatolla, siihen on kissojen hyvä teroittaa kynsiään ja siitä pääsee vallan ketterästi myös ylös hyllyn päälle. Kissat tykkää, tai no 4/5 kissoista tykkää, Muori Pippuria ei voisi vähempää kiinnostaa. 😉

Pitkä olohuoneen seinä on vielä ihan tabula rasa. Sen olen päättänyt, että isot ristipistoilla tekemäni enkelit saavat nyt olla syrjässä hetken, olen niitä semmoisen 15 vuotta seinälläni katsellut, joten eiköhän ole aika antaa niille hetki jemmassa ja laittaa jotain muuta seinälle. Todennäköisesti seinälle tulee neljän valokuvan sarjani ”Kivun Trilogia”, juu tiedän, liikaa kuvia nimeen nähden, mutta näin se menee. Tein tuon sarjan aikoinaan valokuvauksen lopputyönä Lahden kansanopistolla. Omakuvaa kivusta, melko rankka, mutta hieno sarja, vaikka itse sanonkin. Seinälle tulee ehkä myös muistoja Pariisista sekä pari vitriiniä. Mihin järjestykseen ne tulee, sitä täytyy vielä miettiä.

Jos tulevana viikonloppuna saisi loput jalkalistat paikoileen, olisin kovin tyytyväinen.

Kaikkinensa remppa meni ihan mukavasti, budjetti otti ja paukkui aika komeasti, kun tuo betoniseinä imi maalia kuin sieni ja pohjamaalia piti olla hakemassa lisää kerta jos toinenkin. Kaikkinensa hommaan taisi mennä vajaa 50 litraa maalia. Usko oli toisinaan koetuksella ja jaksaminen. Tosin kun aamusta alkaen touhusi, kiipesi ylös ja alas tikkailla, maalasi, suojasi lattioita, pesi pensseleitä etc. yöllä ei tarvinnut unta houkutella. Tosin säryt olivat huimat, leikkattu puoli turpoili ja hermot olivat välillä hieman kireällä. Mutta siihen nähden mikä tilanne oli vuosi sitten voin vain taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta, että ”Hyvin sä vedit!”

Tosin ihan hirveästi me saatiin apuja. Kiitos äiskä, iskä ja mun kummit! Yhtenä päivänä nauroin, että isäni on eläkkeellä oleva kirvesmies ja äitini on eläkkeellä oleva perhepäivähoitaja, mutta äiskä on meillä remppaamassa ja iskä tuo meille leipomaansa omppupiirakkaa ja savustamaansa kuhaa 🙂 Välittämistä ja rakkautta, kiitos ihanat!
n

IMG_0131

IMG_0132

IMG_0133

IMG_0157

IMG_0178

IMG_0656

IMG_0657

IMG_0658

IMG_0659

IMG_0660

IMG_0661

IMG_0662

IMG_0663

IMG_0665

1 kommentti


  1. Huikeita muodonmuutoksia! Pelkällä värilläkin saa ihmeitä aikaan, niin kuin olette todistaneet. Ja sitten kun vähän vielä vaihtaa kalusteiden paikkaa niin on kuin oisi koko huone uusi. Ison työn olette tehneet, kyllä kehtaa katsella ja olla ylpeä :).

    Vastaa

Vastaa