Parikkalan Patsaspuisto

Meiltä olisi mökille sitä normaalia reittiä 261km ja aikaa matkaan kuluisi suunnilleen 3h 20min. No kun lähdettiin Nörtin viimeistä lomaviikkoa viettämään mökille kului meiltä aikaa melkein 9h pelkkään ajamiseen ja itse matkaan suunnilleen 12h, kilometrejä kertyi 643. Niinpä, ei me koskaan suorinta tietä mihinkään päästä. Tosin tää reitti oli kyllä suunniteltu vakaata harkintaa käyttäen. Mietittiin mitä mielenkiintoista haluttaisiin nähdä ja saataisiinko niitä mielenkiintoisia juttuja niputettua yhteen ja samaan reissuun. Ja jo vain onnistui.

Aamulla lähdettiin aikaisin. Eväät oli tehty jo edellisenä iltana. Suuntana Parikkala ja ite-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuisto. Muutama tuttava oli kyseisessä paikassa käynyt ja kuvat sieltä oli sen verran mielenkiintoisia, että sinne oli ihan pakko mennä käymään. Paikka on, sanoisinko hämmentävä, häiritsevä, uskomaton, valtavan hieno ja ennen kaikkea elämys. Tuntuu hurjalta, kun puistossa kävelee, aivan kuin miltei viisisataa silmäparia seuraisi jokaista liikettä jonka teet. Toisinaan sitä hätkähti kun kaukana patsas liikahti, se olikin vain toinen turisti puistoon tutustumassa.

Melkoinen työ on patsaiden teossa ollut ja ovathan ne vallan mielenkiintoisia, luulen, että jos tuolla kävisi useamman kerran löytäisi aina jotain uutta. Oivaltaisi ehkä jotain uutta yksittäisen patsaan luonteesta. Pelottavia olivat patsaiden silmät, osa pisaroita täynnä, ovat kostuneet sisäpuolelta. Entä ne hampaat, pelottavan oikean näköisiä. No ne ovat, jonkun vanhoja tekohampaita. Aika hurjaa!

En kyllä syksypimeällä tuonne puistoon uskaltaisi mennä, vaikka olisihan se mielenkiintoista valokuvata niitä hämärässä. Saisi varmasti hurjan paljon enemmän fiilistä kuviin. Tosin taidan kuitenkin pysyä kauniissa päivänvalossa. Sammaloitunut joogatarha oli ehdottomasti hienoin, siellä on noin 200 patsasta eilaisissa jooga-asenoissa. Osa hyvin sammaloituneina. Hurjalta näytti patsas, joka makasi selällään, kasvot sammaleen peitossa ja kädet ojennettuna kohti taivasta. Ihan kun se olisi yrittänyt sammalen alta pois…

Tuolla puistossa sai aikaa kulumaan hetken jos toisenkin. Puisto on aina auki ja sinne on ilmainen sisäänpääsy. Sisäänkäynnin luona on lipas, jonne voi tipauttaa kannatuksen vuoksi muutaman kolikon tai miksi ei setelinkin. Oma osamme tehtiin, että puistoa pystyttäisiin tulevaisuudessakin hoitamaan ja että se säilyisi jälkipolville.

Ai niin, joku amerikkalaislehti on valinnut tän Patsaspuiston kammottavimpien käyntikohteiden joukkoon. Suosittelee kyllä käymistä, mutta ei heikkohermoisille. Ainakaan tuolla ei (tiettävästi ainakaan) kummittele, kuten suurimmassa osassa listan muista kohteista!

Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumista Patsaspuistoon, on melkoinen elämys! Kuvia räpsin melkoisen määrän, tässä muutama teitä ilahduttamaan!

Rakkautta,
Tanjanimmari

pp48

pp47

pp28

pp33

pp26

pp22

pp19

pp17

pp13

pp10

pp6

thumb_IMG_7534_1024

pp42

pp72

pp78

pp81

pp83

pp58

pp65

thumb_IMG_7507_1024

pp96

pp95

pp88

pp86

pp158

pp145

pp154

thumb_IMG_7523_1024

thumb_IMG_7525_1024

thumb_IMG_7540_1024

pp43

pp98

pp101

pp110

pp111

pp108

pp114

pp138

pp142

thumb_IMG_7541_1024

Vastaa