Risukasa ja päivänpaiste

Kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa kerroin, ilmeni autossa jarrujen tienoilla epämääräistä äännähtelyä ja maanantaina Nörtti vei auton näytille yhteen korjaamoon. Alkuperäinen arvio oli, että semmoinen 300€ siihen remppaan menee. No, se pienentäisi lomabudjettia melkoisesti, mutta selvittäisiin, vaikka tässä kuussa pitää maksaa vielä tuplavastikkeetkin, kun taloyhtiöön tulee kattoremppa.

Meni hetki ja Nörtti soittaa mulle, että oli saanut puhelun korjaamolta, että eipä se olekaan ihan niin pieni juttu ja hintaa tulee tuplaten eli 600€. Tuli pieni mustahetki, kaikki lomasuunnitelmat mureni siltä istumalta. Ilmoitin, että mökille mennään, vaikka sitten istuttaisiin koko viikko kammarissa ja syötäisiin makaroonia ilman lisukkeita! Siitä ei tingitä!

Mutta kuitenkin, 600€ ja tuplavastikkeet, kevyt tonni syrjällään. Toki voidaan kysyä, että miksi ei olla jemmattu rahaa tuplavastikkeita varten. No, paha on jemmata kun asiasta päätettiin viime kuun yhtiökokouksessa. Mitä sitä turhaan osakkaita aikaisemmin tuommoisesta infoamaan. Siinä sitten laskettiin pennosia sieltä ja täältä ja vingutettiin korttia jos toistakin, että saatiin auton remppa maksettua.

Nörttiä harmitti, sehän on selvää. Mä totesin, että jos nyt aatellaan asiaa siltä kantilta, että mielummin maksetaan nyt hampaat irvessä tää remppa ja ajellaan turvallisesti, jos toisena vaihtoehtona on se, että ollaan jossain tiettömällä taipaleella ja jotain sattuu ja pahimmassa tapauksessa joku pääsee hengestään. Raha on kuitenkin semmoista joka tulee ja menee, ihmishenkeä kun ei takaisin saa.

Faktahan on se, että meidän taloudessa on ollut tiukkaa melkoisen pitkään. Ihan kädestä suuhun on menty. Kiitos mun raatoisuuteni. Kahden vuoden takainen syöpävuosi ei mitenkään helpottanut taloudellista tilannetta. Tuona vuotena yritettiin päästä velkaneuvontaan, mutta eivät huolineet, koska sairausloma ja syöpä. Päädyttiin ottamaan muutama kallis luotto, että päästiin rämpimään eteenpäin. Eihän se fiksua ollut, mutta helpotti elämää silloin.

Moni kuvittelee, että kelakorttia vilauttamalla esim. syöpäsairas saa kaiken minihinnalla. Osittainhan tuo on totta, onneksi tuo koskee syöpälääkkeitä kuten sytopillereitä tai valkosolukasvutekijää (melkeen 1300€/piikki ilman korvausta) Mutta ei se kaikkea korvaa, eikä se maksukattokaan ihan heti täyty, jos alkuvuodesta sairastuu. Siihen kun ympätään vielä sairaalamaksut ja muut, niin ei siinä mun silloinen reilu 400€/kk saikkurahaa pitkälle auta, kun laskujakin pitää maksaa.

Oltiin jo henkisesti varauduttu siihen, että tosiaan loppuloma tulee olemaan hieman erilaisempi kuin mitä oltiin mietitty. Sitten Nörtin puhelin soi… Mä kuuntelin, että mitä ihmettä se oikeen höpäjää ja kun puhelu oli ohi oli Nörtin naama kuin Naantalin aurinko. Olivat soitelleet ja ehdotelleet meidän edulliseen käyttölainaan (otettu vuonna kivi ja kirves) uudelleen järjestelyä, joka tarkoittaisi sitä, että saataisiin maksettua noita järkyttävän kalliita pikkulainoja pois ja tiukan laskennan jälkeen huomattiin, että kaikkiaan kuukaudessa tulee jäämään kouraan useampi satanen enemmän. Tuo puhelu ei olisi voinut meidän huushollissa parempaan saumaan tulla. Itkuhan siinä pääsi. Nyt ei tartte Nörtin tilipäivänä jännittää, että riittääkö rahat laskuihin ja kun laskut on maksettu, onko rahaa tankata auto tai ostaa ruokaa. Ei tartte pitää pakastinta täynnä tarjousjauhelihaa, ihan vaan pahan päivän varalle. Ei tässä edelleenkään mitenkään leveästi eletä, mutta pärjätään ilman stressiä!

11707653_10153059383583165_4770071843662276261_n

Lomakin jatkuu huomattavasti iloisimmissa tunnelmissa. Mökille suunnataan aikaisemmin kuin alunperin piti, mutta nyt on muutakin suunnitelmaa kuin kammarissa telkkarin katsominen. Pienesti piti juhlistaa eilistä. Mä tein hieman ostoksia, ihan tarpeellisia sellaisia. Koska vadelmanpunaiset Hai-saappani ovat jo enemmän kulahtaneet kuin punaiset ostin uudet kumpparit. Mä oon haaveillut noista läpinäkyvistä jo vuosia ja kerran niitä tuossa Tokmannilla oli ja vielä passelia kokoa, niin olihan ne hankittava. On muuten melkoisen hankalaa puuhaa sovittaa kumikenkää paljaaseen jalkaan 🙂 Mökkireissua varten, erityisesti mahdollisia sadepäiviä ajatellen (mitä, voiko Suomen kesässä sataakin?!) ostin pari käsityölehteä ja ah, niin trendikkään värityskirjan. Nyt kun vielä muistaisi pakata puuvärit mukaan.

11707591_10153065980893165_8521448647023240570_n

11227954_10153065981868165_2610238476494147620_n

Ihan hullun hyvältä tuntuu nyt. Tosin vielä paremmalta tuntuisi, jos olisi saanut nukuttua, mutta eihän sitä kaikkea voi saada.

Aurinkoa,
Tanjanimmari

2 kommenttia


  1. Ihanaa ja rentouttavaa mökkilomaa! Minäkin ostin eilen värityskirjan. Pakkohan se on kokeilla, kun kaikki muutkin… Josko lapset tänään lainaisi puuvärejään…

    Vastaa

  2. Olipas hyvää palvelua pankilta, usein palvelu on toisenmerkkistä!
    Värityskirja on myös ostettu, tyttärelleni vain kynineen päivineen.
    Nautinnollista lomaa!

    Vastaa

Vastaa