Sata syytä olla onnellinen 15/100

sinuhe

”Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan. En mairitellakseni jumalia, en mairitellakseni kuninkaita, en pelosta enkä tulevaisuuden toivosta. Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa, ja kuolemattomuuden toivoon olen kyllästynyt, niin kuin olen kyllästynyt jumaliin ja kuninkaihin. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan ja siinä luulen eroavani kaikista kirjoittajista niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa.”

Muistan aina sen päivän, kun ensimmäisen kerran aloin kuuntelemaan Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Lars Svedbegin ääni vei minut kauas, ikuaikaiseen Egyptiin. Olen kuunnellut tuon äänikirjan muutamaan kertaan sen jälkeen. Omaksi en ole raaskinut sitä ostaa.

Ystäväni kertoi, että on karsimassa rajusti omiaa äänikirjakirjastoaan ja viemässä myös Sinuhen kirpparille. Iskin kiinni, kun hyvään hintaan sain. Nyt minulla on ihan oma Sinuhe. Sen saa Nörtti laittaa sellaiseen muotoon, että saan sen tuonne puhelimen muistin syövereihin, näin se kulkeen aina mukana.

Monihan on sitä mieltä, että kyllä ne kirjat pitää ihan lukemalla lukea. Mä olin muksuna ja teininä ihan hillitön lukutoukka, mummolla oli naapuritalossa ihan mieletön oma kirjasto ja olen jo ihan pienenä tyttönä lukenut Jackie ja Joan Collinssin hömppärakkausromaaneja ja paljon muuta sellaista, jota en antaisi kyllä Keskenkasvuisen lukea. Kun maksasin sairaalassa ahmin Neiti Etsiviä useamman kirjan päivävauhtia. Sitten se lukeminen vaan jotenkin jäi.

Kyllä mä edelleenkin luen, mutta aika valikoivasti. Pidän eniten elämäkerroista ja niitä rakastan lukea. Viimeksi olen tainnut lukea Edith Piafin elämäkerran. Fifty Shades of Greytä jaksoin lukea kaksi kirjaa, kolmas vaikutti olevan niin ”harlekiini”-tasoa, että jätin lukematta, oli muutenkin melkoisen tylsä sarja. Pottereita en ole lukenyt, yritäänyt olen, ei napannut. Mulla on myös se ongelma, että kun otan kirjan käteen luen sen yleensä siltä istumalta. Yhden juhannusaaton ahmin Humisevaa Harjua!

Äänikirjat on siinäkin mielessä kivoja, että siinä samalla voin näperrellä jotain askartelujuttuja ja neulomuksia tahi virkkauksia ja joku toinen hoitaa lukemisen mun puolesta!

Ai niin, runoja mä rakastan ja Shakespearea luen wanhalla engalnnin kiellä. Jep outo oon.

Lukeminen kannattaa aina!

Tanjanimmari

Vastaa