Sata Syytä Olla Onnellinen 41/100

Yhdellä sanalla: SOMEPAUSSI. Tunnustan, olen melkoisin riippuvainen sosiaalisesta mediasta, Facessa olen ollut vuosikausia, Twitterissäkin on tili, mutta se on jotenkin jäänyt vieraaksi. Pinterestissä käyn silloin tällöin. Instagramissa olen melkoisen aktiivinen (@violettarosso ja @neulovaninja). Pidän yhteyttä ystäviin, luon uusia ystävyyssuhteita ja verkostoidun. Tuo kaikki vie aikaa, se vie aikaa melkoisen paljon. Elämä alkoi olla sellaista, että kun jotain kivaa tapahtui tuli sellainen ”Tää on niin Face kamaa!” olo ja piti miettiä joku turhake statuspäivitys ja naputtaa se profiiliin. Jokainen ilmoitus tykkäyksestä tai kommentista piti heti mennä lukemaan ja niihin piti sillä siunaamalla vastata. Eihän tuossa ole muuten mitään järkeä, oikeesti!

Pari viikonloppua mökillä, jossa netti toimii, jos on toimiakseen, auttoi mua huomaamaan, että ei sen bitin tartte liikkua ihan niin sutjakkaasti, eikä WiFiä tarvitse. Ilmankin pärjää. Siispä päätin aloittaa somepaussin. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että tsekkaan Facen silloin tällöin, jos joku käsityö valmistuu, saatan ladata kuvan sinne. Mutta pysyttelen aktiivisesti pois. Instagramiin lataan kuvia harvakseltaan. Tärkeintä on se, että tiedostan vähentäneeni aktiivista ja varsinkin passiivista someaikaa. Kyllä ne ystävät siellä pysyy, vaikka ei joka vartin välein siellä käykään katsomassa.

Yhtään ei ole ahdistanut, eikä tullut toimetonta hetkeä, vaikka en koko aikaa luuria/tietokonetta räplääkään. Mihin olen sitten aikani kuluttanut, no käsitöihin tietysti ja miten paljon on kahdessa viikossa tullut valmista! Serkuntyttö Kata, laittoi viestiä, että haluaisi afrikankukkakilpikonnan, no, tuumasta toimeen. Tudorsia tuijottelin Netflixistä ja tekaisin neidille kilpparin, joka sai nimekseen Karkki. Seuraavaksi selätin Revontulihuivin ohjeen, kiitos VillaHillan Kaisan ja Nörtin, jotka auttoivat mun aivoja nyrjähtämään oikeille raiteille. Lanka on latvialaisen Tinesin Northern Lights lanka, joten sopii passelisti tuohon huiviin. Huivin valmistuttua kummityttöni Venla lähestyi mua kyselyllä, että josko virtahevon saisi ja kun taulapää kummitäti missasi neidin synttärit, niin äkkiäkös sen Happypotamuksen neidille tein. Taisi mennä perin kolme päivää sen tekemiseen ja muutma jakso Borgioita 🙂 Ja tietty äitienpäiväksi valmistui tuo jo edellisessä postauksessa esitelty huivi. Myös muutamat sukat on nähneet päivänvalon tässä parin päivän aikana. Kummasti sitä ehtii, kun vaan tekee, eikä huitele pitkin bittiavaruutta. 🙂

IMG_4305

IMG_4327

IMG_4346

IMG_4387

1 kommentti

Vastaa