Sata Syytä Olla Onnellinen 47/100

Keskenkasvuisella on kyselyikä. Se on sillä ollut aina. Kolme vuotta sitten Pariisissa käveltiin vajaa kaksi tuntia Seinen rantaa ja mua pommitettiin kysymyksillä Ranskan vallankumouksesta ja miksi se kaunis kuningatar piti mestata ja miksi ei kukaan sitä halunnut auttaa ja sitä rataa. Joudun aina huomaamattani kysymystulvan viemäksi.

Neiti on nyt muutamana kertana tentannut mua kovasti ruuanlaitosta ja nyt sitten Nörtti tiedusteli, että haluiskos neiti oppia laittamaan jotain sapuskaa. ”Joo, spagettia ja jauhelihakastiketta!”. Tämähän ei ollut mitenkään yllättävää, kun ruokatoiveena on joko tortillat, spagetti ja jauhelihasoosi tai makaroonilaatikko. Ei muuta kuin tuumasta toimeen.

Nörtti kertoi mitä tehdään, muuten neiti sai huseerata keittiössä ihan omaan tahtiin ja tehdä melkein jokaisen vaiheen. Isi taisi hieman auttaa veden kaatamisessa paistinpannulle, mutta muuten neiti teki kaiken ihan itse. Mukavinta vaikutti olevan se, että piti maistella kerran jos toisenkin, että saadaa maut juurikin suunmukaisiksi.

Mulle parasta oli se, että sain nostaa jalat pöydälle ja olla vaan 🙂 Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi, jopa niin riittävästi, että neiti sai siitä vielä parina iltana iltaruuan itselleen. Kolmannella kerralla ei tarvinnut juuri olla neuvomassa, mitä piti spagetin keitossa muistaa!

thumb_IMG_6119_1024

thumb_IMG_6121_1024

thumb_IMG_6124_1024

thumb_IMG_6129_1024

thumb_IMG_6133_1024

thumb_IMG_6136_1024

thumb_IMG_6140_1024

Kuva valmiista annoksesta lähetettiin äidille.
thumb_IMG_6144_1024

Seuraavana päivänä Keskenkasvuinen laittoi sitten kanapataa yhdeksälle hengelle….

Vastaa