Sata syytä olla onnellinen 7/100: Omppuhirviö

omppuhirvio

Omenahirviö sai nimensä siitä, että aikoinaan se näytti ihan kamalalta kun sen otin uunista ulos, mutta maku oli ihan mieletön. Tätä leivon aina syksyisin. Eilen oli hyvä syy leipoa, kun kaikki kontrollit ovat ohi ja kaikki on hyvin! Anopilta saatiin omenoita, kun Anttolassa piipahdettiin, joten kotimaisia omppujakin oli tarjolla. Hankalinta leivonnassa on odottaminen, pitää jaksaa odottaa, että omppuhirviö jäähtyy, ennen kuin sitä pääsee maistamaan. 🙂

Tässäpä vanhasta blogistani kopsattu ohje Omppuhirviölle.

Aina kun kananmunat uhkaavat vanhentua pitää turvautua leipomiseen. Monta kertaa on tullut tehtyä omenahirviötä! Nimi juontaa juurensa ensimmäiseen versioon, joka yritti epätoivoissaan paeta vuokasta, paloi reunoilta ja omenat näyttivät jotenkin kammottavilta siinä pinnalla lötköttäen. Maku oli kuitenkin jo siinä vaiheessa hyvä, niin päätin hieman jalostaa ohjetta ja tällä on menty hyvällä menestyksellä:

4 munaa
3dl sokeria
2dl voisulaa
2tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
(maun mukaan vaniljasokeria, ken niin tahtoo, yleensä laitan pari teelusikallista)

Omppuja fiiliksen mukaan. Tää hirviö pitää sisällään 5 pientä omenaa. Ne kuorin, pilkoin ja kylvetin kanelisokerissa.

Sokeri ja munat vatkataan vaahdoksi ja kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Kuivat aineet sokeri-munavaahtoon ja voisula sekaan. Sitten vaan omenan palat taikinaan ja kipataan irtopohjavuokaan. Mä vuoraan vuoan leivinpaprulla, kun oon laiska rasvaamaan.

Paistellaan 200 asteessa 30-40 minuuttia. Kandee kokeilla tukulla kypsyyttä ja jos meinaa tummua liikaa, folio päälle loppuajaksi.

Sitten ois hyvä malttaa oottaa hirviön jäähtymistä ennen kuin iskee kiinni. On hyvää vaniljasoosin tai jätskin kanssa ja tietty sellaisenaan. Maku paranee kun antaa kirviön huilata jääkaapissa päivän, pari. On aika täyttävä kakku, eli kahvipöytään ei kannata kattaa sen seitsemää sorttia, jos tätä tarjoaa!

Vastaa