Se mutisee jotain

Ei oo syksyt Tanjaa varten, ei! Kylmä ja kostea sää hiipii luihin ja ytimiin ja saa koko akan äkäiseksi. Tulisi kuiva pakkanen ja jatkuisi siihen asti, että kuumat ja kuivat helteet alkavat. Se olisi onnea. Päivät ovat synkän harmaita ja vaikka kiskoisi kitusiin kahvia enemmän kuin vuosiin, niin heräämistä ei tapahdu. Joulukin ahistaa. Joululahjojen miettiminen ahistaa! Ajatus jouluostoksista ruuhkaisessa kauppakeskuksessa… sehän se vasta ahistaakin! Onneksi on nettikaupat keksitty ja onneksi eräs tietty kirjakauppa ulukomailla toimittaa ilman postikulunkeja ja muutenkin huomattavasti halvemmalla. Joten ehkä joulukuusen alla on edes pari pakettia… Jaa minkä joulukuusen? Ei mulla ainakaan ole aikomusta sitä viritellä! No, ehkä porukoilla on kuusi ja sinne alle voi lahjat nakata. Eihän sitä koskaan tiedä, voihan se jouluilo iskeä kuin metrin halko juuri silloin kun sitä vähiten odottaa!

Valoa pimeyteen on tuonut työharjoittelu. Olen tykännyt joka minuutista siellä. Ihania ihmisiä niin asiakkaina kuin ohjaajina! Hieno paikka, hienoja ihmisiä, hienoa työtä! Kunhan saan yhden projektin valmiiksi nappaan pari kuvaa ja tuon tänne ja isken pienen mainospläjäyksen kehiin 🙂 Huonoa työharjoittelussa on se, että sitä on jäljellä kaksi päivää tällä viikolla ja kolme päivää ensi viikolla! Harmistus on iso!

Innostuin huovuttamaan ja kadun katkerasti sitä, että viime vuonna näihin aikoihin raahasin kaikki huovutusvillat ja huovutustarvikkeet kirpparille ja myin pois! Epic fail!!! Keksin myös miten saan huovutettua niin, etteivät käden kutise ihan tolkuttomasti. Heh, kaikkea sitä. Virkkaan ja neulon myös. Elän edelleen toivossa, että Velman peitto valmistuisi jouluksi. Ensi viikolla hamstraan tarvittavat langat ja sitten nitkutan sydämeni kyllyydestä! Joulupalleroitakin olen neulonut, vaikka en jouluihminen olekaan!

Vielä sen verran marinaa, että olen vihdoin antanut periksi ja lyönyt hanskat tiskiin työhuoneen suhteen. Olen todennut, että siitä ei tule ikinä siistiä, johtohelvetti ei katoa mihinkään ja tuskin koskaan sinne voi kuvitella päästävänsä kissoja. Ei enää huvita koko huone. Antaa olla! Neidin huoneen suhteenkin olen äärimmäisen skeptinen, tapetit pitäisi hankkia, mutta mun yhtälö tapettien kanssa on aika mahdoton tehtävä: ei saa olla kohdistusta, pitää olla nättiä ja edullista. Heh, tollaisen tapetin kun löytäisi niin olisi aikas kivaa! Toivon hartaasti, että huone olisi valmis jouluna, kun Neiti tulee meille, mutta epäilevällä kannalla olen.

 

Vastaa