Siivu elämää

img_4096
Marraskuun synkkeys ei ainakaan mielialaa nosta, lumipeite katosi ja vesisade ropisee ikkunaan. Ainoa positiivinen puoli on se, ettei nyt ole pakkasta, joten ehkä vältytään pääkallokeleiltä. Marraskuu tarkoittaa myös sitä, että on kausi-influenssapiikin aika. Tänä vuonna tässä kaupungissa piikkiä jaetaan riskiryhmille vain kahtena päivänä. Kumpainenkaan päivä ei mun kalenteriin passannut, joten tiedustelin rokotusinfosta, että mitäs nyt. Suureksi yllätykseksi terkkari sanoi, että iltapäivällä olisi aikoja, joten tuletko hakemaan piikin. Jo vain, tulen! Poikkesin apteekin kautta, jossa odotti pneumokkirokoteresepti ja sain kyseisen piikin mukaani myös. Molempiin käsivarsiin tuikattiin ja pari päivää meni hieman nihkeissä oloissa, mutta tällä kertaa vältyin korkealta kuumepiikiltä. Nyt kun piikeistä on kulunut viikko, on influenssapiikin kohta vielä aavistuksen arka, pneumo ei ollenkaan.

Tänä vuonna jopa Nörtti innostui hommaamaan lenssupiikin itselleen. Ei kuulemma halua kokoea samaa mitä koko Pariisissa pääsiäisenä 2013. Reppana sairastui rankkaan flunssaan, luultavasti influenssaan just ennen lähtöä ja kun saavuttiin hotellille oli Nörtillä kuumetta lähes 40c! Joten nyt varmistaa, ettei ainakaan kausilenssu iske Skotlannin reissun aikaan!

img_0004
Koska tuo suuresti inhoamani talvi ja liukkaat tulevat varmasti, oli tilattava ”nastat” keppeihin. Päädyin tällä kertaa perinteisten jääpiikkien sijaan kruunumallisiin turvavälineisiin. Nyt pitäisi pysyä pystyssä, vaikka olisi liukkaampaakin ja onhan nuo niihin jääpiikkeihin verrattuna aika kivan näköisetkin.

img_0016
Isänpäivää vietettiin perinteisin menoin, eli mentiin kotikotiin syömään. Äiskä oli laittanut ihania lihapullia hirvenlihasta ja kaikkea muuta herkullista. Kyllä se vaan niin on, että toisen laittama ruoka maistuu aina paremmalle kuin oma tekemä. Päivänsankari oli jopa kotona, ei ollut suotuisa ilma kalastukselle 😀 Kuvassa ”iso peikko ja pikku peikko” 42 vuoden takaa <3 hipstamaticphoto-500916964-063815
Meillä ei tänä(kään) vuonna osteta joululahjoja toisillemme. Jotenkin näin kahden aikuisen huushollissa tuntuu tyhmältä se, että jemmattaisiin jotain juttua jouluun. Kun kahdestaan ollaan, niin eihän me edes laiteta joulua. Eikä oikeastaan enää, vaikka Keskenkasvuinenkin olisi meillä. Meillä ostetaan ”lahjat” silloin kun jotain tarvitaan. Nörtin palaverikuulokkeet päättivät maallisen vaelluksen ja siinä oli oiva sauma mulle ostaa jotain Nörtille. Tuo mies on oikeasti tosi hankala lahjottava. Yhteen lahjaan sen piti jäädä, mutta sitten ilmestyi viimeisin Harry Potter ja päätin, että tuo on oiva hääpäivälahja. No, toinen on ollut flunssassa koko viikon ja en viitsinyt kirjaa piilotella kuukautta, joten annoin sen Nörtille luettavaksi. Itehän mie en noista mitään ymmärrä, sen verran jästi oon.

hipstamaticphoto-501158084-323340
Olen ollut reilun kuukauden ostamatta ja syömättä karkkia. Jos joku on tarjonnut olen ottanut, sekä suonut itselleni pienen herkkuhetken silloin tällöin. Muutos on huomattu, painoa on pudonnut eikä enää turvota niin paljoa. Sokeria en kokonaan jätä, teehen laitan sokeria edelleen. Olen myös vähentänyt leivän syöntiä ja lisännyt hedelmiä päivääni. Toistaiseksi kaikki on sujunut ihan mukavasti. Jatkukoon sama tahti.

Ensi viikolla pitää katsella kimpsuja ja kampsuja kasaan. Sillä viikon päästä sunnuntaina suuntaan taas kuntoutumiskeskus Apilaan viideksi päiväksi. Kuntoutuksen toinen jakso on siis edessä. Työpöydällä on lista, mitä pitää ainakin ottaa mukaan. Ensimmäisenä listassa lukee: vessapapaeri. Kyllä siellä vessapaperia on, mutta se jota on asiakkaiden huoneessa vastaa lähinnä hiekkapaperia, kun sitä ottaa rullasta, kuuluu ritiää ja rahinaa. Se on semmoista harmaata, karheaa ja kovaa. Elokussa toisen päivän jälkeen sytojen tuhoamat limakalvot vuotivat verta! Omat paperit mukaan siis! Jännä sinänsä, että sitten niissä vessoissa, joita on yleisissä tiloissa, on jotain pehmeää ja valkoista vessapaperia.

Voimaa ja valoa marraskuun kaamoksees!

XOXO
Tanjanimmari

PS. Ainakaan vielä en ole huomannut rautatipan vaikutusta. Ihan yhtä uupunut olen edelleen.

Vastaa