Terveyskeskustriathlon ja vähän muutakin

Tässä yhtenä päivänä otin ja suoritin terveyskeskustriathlonin. Eli aamusta kipaisin höpisemään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, sieltä sitten tukka (ai mikä tukka?) putkella hammaslääkäriin, jossa tehtiin hammastarkastus lonkkaleikkausta varten, lopuksi vielä lääkäriin 3,5v rintasyöpäkontrolliin. Selvisin kunnialla, mutta olin pari päivää kyllä niin väsynyt, ettei mitään rajaa!

Sairaanhoitajan kanssa höpinöistä ei sen enempää, yhtä turhauttavaa kuin aikaisemminkin, mutta käyn kun käsketään. Hammaslääkäri oli tiirannut mun röntgenkuvia oikeen tiimin voimin, eikä mitään piilevää tulehdusta ole havaittavissa, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Hammastarkastuksessakaan ei mitään sen suurempaa löytynyt, hampaissa on merkkejä eroosiosta, joka voi olla seurausta ihan siitä, että kun en voi enää maitotuotteita käyttää, niin ei ole sitä maitoa neutraloimassa happamien ruokien aiheuttamia haittoja. Hammaslääkäri lupasi miettiä mikä olisi paras tapa vahvistaa hampaita, kun tuo munuaisten vajaatoiminta tuo omat haasteensa siihenkin. Yhdessä hampaassa oli sellainen ”ei tätä nyt ehkä ihan vielä tarttis paikata, mutta kun on leikkaus tulossa, niin paikataan”-reikä. Sen hampaan saan kuntoon parin viikon päästä ja sitten oon good to go leikkaukseen, ainakin hampaiden puolesta. Tää on varsin huojentavaa, kun koskaan ei tiedä mitä tuolla hammaskalustossa muhii. Toukokuussa sitten vielä vähäisen hammaskiven poisto ja taas voi hymyillä 🙂

Rintasyöpäkontrolli oli tosiaan jo 3,5v kontrolli. Ihan hurjaa vauhtia menee tää aika. Nää puolivuosittaiset on näitä kopelointikontrolleja ja kaikki vanhat rasvanekroosit oli omilla paikoillaan, arpi ehkä hieman pehementynyt, mikä on ihan jees, kun tuppaa välillä kiristämään ja kipuilemaan. Lähete lähti loppukesän mammoon ja ultraan. Toi mun mammokontrollihan pitäis olla kesäkuun alussa, mutta kun tuolla keskussairaalassa ei tehdä ”rutiinikontrolleja” kesäisin, niin mun kuvaukset on siirtyneet elokuun loppuun tai syyskuun alkuun, riippuen miten on radiologiassa kiirettä. Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, palpoi vatsan ja tunnusteli imusolmukkeet ja kaikki oli ok. Kyllähän sen itsekin tiesi, että mitään sen ihmeelisempää uutta muhkuraa tai mokkulaa ei ole havaittavissa, kun noita rintoja tulee tutkittua kotona kohtalaisen säännöllisesti. Suosittelen edelleen jokaiselle naiselle (ja miehelle) samaa. Kyllä, mieskin voi sairastua rintasyöpään, että kannattaa ne rinnat todellakin tutkia.

Kipujen kanssa onkin sitten ollut tosi huonoja päiviä. Itkuksi on mennyt. Pahintahan tässä on se, ettei mitään oikein voi tehdä, särkylääkkeitä en voi määräänsä enenmpää popsia, enkä nyt edes sitä vähintä määrää, kiitos kodeiinin vatsaa kovettavan vaikutuksen, tässä on nyt kolme päivää oltu luumudieetillä! Sen verran hommat on liikahtaneet eteenpäin, että Coxasta tuli kirje, että kaikki on ok, kuvat ja lähete ovat nyt vihdoin kaikki siellä ja nyt olen jonossa lääkärille. Mulle sanottiin, että tällä hetkellä heillä on aika lähetteestä leikkaukseen 2-3kk, joten toiveissa on päästä lääkärille piakkoin. Kyselin yhdessä Face-ryhmässä, jossa meitä lonkkavaivaisia ja muuten kipuilevia on, että millä ajalla ovat Coxaan ensikäynnille päässeet ja melko tarkkaan kuukauden kuluttua lähetteestä on moni päässyt. Joten ei auta kuin odotella, no on se aina nopeampaa toimintaa kuin täällä 3-4kk lääkärille. Mutta ootellaan.

Taisin täälläkin hehkuttaa, että kolmisen viikkoa sitten sain ensimmäiset ”aikuislasit” eli kaksitehot. Kolme viikkoa kärsin päänsärystä ja menin takaisin optikolle. Kaikki vaikutti lasien suhteen olevan ihan ok. Olisin saanut ajan samalle optikolle, mutta halusin eri. Edellisestä näöntarkastuksesta jäi vähän sellainen olo, että koko homma tehtiin kiireessä ja ”vasemmalla kädellä” alkoihan sen optikko kirjoittamaan mulle ihan vieraan ihmisen silmälasivarasutakin. Ei kauheesti luottamusta herättänyt. No, tämä ihana, nuori naisoptikko paneutui hommaan ihan eri tavalla. Oli samaa mieltä, että voimakkuudet on edellinen saanut ihan kohdilleen, mutta sitten yksi testi, jota ei ole varmaan 15-20 vuoteen tehty paljasti jotain, joka sai optikon hämmästymään. Mulla on aivan hurjasti piilokarsastusta ja se on ilmeisesti syyllinen siihen, ettei noi uudet lasit olekaan käyneet mulle. Optikko totesi homman olevan nyt niin, että on paras mennä silmäklääkäriin tutkituttamaan, ettei silmissä ole mitään muuta vikaa. Kysyi koska ole viimeksi silmälääkärissä käynyt, enkä edes muista, varmaan joskus kouluaikana. Ei siis todellakaan mitään käryä. No, nyt lähden aikaa varaamaan, niin pääsisin silmälasihommassakin eteenpäin.

Jotain positiivista sentään, meille tulee uusi sohva! Ihanaa, sohva, ihanaa! Nyt pääsen taas lötköttämään soffalle ja tuijottelemaan telkkaria ja neuloskelemaan! Mä oon aina tykännyt Ikean Ektropeista ja meillä oli vastaava vuodesohva parin nojatuolin kanssa, mutta kun muutettiin tähän asuntoon, myytiin ne pois, koska ne oli ihan liian isot tänne. Nyt tulee sohva ilman vuodemekanismia ja tuo mahtuu meille just täydellisesti. Mun haaveena oli se divaanisohva, mutta kun meillä on jo yksi Ektorpin rahi, niin tilasin siihen vaan uuden päällisen. Tilattiin sohva kotiinkannolla ja nyt tässä arvotaan, että otetaanko se silloin kun laitettiin toiveiksi toimituspäivä, vai siirrettäisiinkö homma pääsiäisen jälkeen. Äiskä lupasi ommella sohvalle kissan kestävän päällisen ja porukat tulee mökiltä vasta pääsiäisen jälkeen, joten ehkä se olis fiksuinta ottaa silloin. Sitten kun soffa on paikoillaan voidaan alkaa touhuamaan työhuoneen ja makkarin vaihtoa ja sitä mä ootan innolla! Saan isomman työhuoneen, aika luksusta!

Aurinkoa!

XOXO

Vastaa