Umpisolmuja

hipstamaticphoto-495823301-132256

Blogi jumittaa. Tai oikeastaan sen kirjoittaja. Paljonkin olisi asiaa ja kirjoitettavaa, mutta en saa aikaiseksi kirjoittaa. Elämässä on jotain umpisolmussa ja se jumittaa kaikkea. On alakuloinen olo, itkettää. Masennustesteissä teen henkilökohtaisia ennätyksiä. Käyn vähän purkamassa mieltäni juttelemalla. Keskivaikeaa, keskivaikeaa. Jotenkin tuntuu, ettei juttelukaverin kanssa kemiat kohtaa, ehkä se on jotain alkukankeutta, mene ja tiedä.

En minä blogiani ole tahallaan hylännyt, en vaan oikeen saa itsestäni irti energiaa kirjoittamiseen. Yritän kuitenkin aktivoitua tälläkin saralla. Josko tänne saisi ajatuksia jäsennettyä.

Samaa liibalaabaahan se on aina… Niin kauan kuin särkee, nukun huonosti ja stressaan. Kipulääkkeitä en voi syödä, koska munuaisten vajaatoiminta on pahentunut, joten kipuja ei saada hallintaan ja kun niitä ei saada hallintaan, ei mistään tule mitään. Kuukausitolkulla univelkaa. Sairasloma hylätään. Kela pitää työkykyisenä, lääkäri ei. Roikun jossain välimaastossa. Kaipa tää joskus helpottaa.

Kädet sentään toimii ja värkkäsin vähän isomman unikaverin 😀

img_3673

img_3709

XOXO
Tanjanimmari

1 kommentti


  1. Ihanaa, Tanja ihanaa kuulla sinusta. Vaikka ei nyt niin ihanaa se masennuspuoli. Ei yhtään. Mahtava tuo uusi unikaverisi. Sanotaanko tuollaista vartalotyynyksi, sellainen minullakin, Lidlin myymä. Olen miettinyt, että onko muilla kuinka käytössä ja mitä tykkäävät. Minua ainakin lämmittää syyskylmässä asunnossa ja omaa asentoaan saa vaihdeltua sen avulla. Sinulla päällystetty upeasti, vaan eikö kissojen kynnet tartu virkkauksen koloihin?

    Vastaa

Vastaa