Viikko Keskenkasvuisen kanssa osa 3.

Vähän ennen joulua laittoi Keskenkasvuinen viestissä kuvan neulomastaan penaalista ja siitä se ajatus sitten lähti. Kovasti on innokas neulomaan tuo neitokainen ja mie ostin neidille synttärilahjaksi pakkauksen, jossa oli kolme paksuhkoa akryylilankaa ja 8 (bambu?)puikot sekä ohje miten neulotaan. No ohje nakattiin mappi öööhön samantien.

Viidellätoista silmukalla lähdettiin liikkeelle ja hitaasti, mutta varmasti kaulahuivi alkoi syntymään. Ja kun neiti vauhtiin pääsi niin neule oli aina mukana, jopa autossa kun oltiin menossa jonnekin. Mie en itse voi juurikaan sukanvartta kummempaa neuloa autossa, kun neuleen pitää olla sellainen, ettei sitä tarvitse koko aikaa tuijotella, muutan iskee matkapaihoinvointi :P.

Kerroin sitten Keskenkasvuiselle, että noin tunnin ajomatkan päässä on lankakauppa, joka on auki 24/7. Kello oli silloin jotain 22 jälkeen ja mie sain nauraa vedet silmissä, kun neulomisesta innostunut 11-vuotias yrittää saada isänsä innostumaan lankakauppaan lähtemisestä keskellä yötä. Homma meni jotenkin näin: ”Isä kuule, mä voin neuloa sulle uudet kalsarit, mutta se tarkoittaa sitä, että on HETI lähdettävä sinne lankakauppaan, että saan lankaa niihin sun kalsareihin. Aattele oikeesti miten kylmä tuolla ulkona on ja miten hirveesti meidän autoa paleltaa tuolla tallissa ja jos sillä lähtisi ajelemaan, niin se lämpenisi ja parhaiten se lämpenisi sillä, että ajettais LANKAKAUPPAAN! Tykkäätkö sä, isi, hampurilaisista? Ai tykkäät, no mä voin ostaa sulle hampurilaisen, jos viet mut lankaostoksille nyt!” 😀 Ei heltynyt isi yöreissuun Korialle, mutta seuraavana päivänä me sitten Korialle köröteltiin. Ei taida isi kuitenkaan nyt uusia kalsareita saada, mutta perheen naiset saivat kuitenkin uutta lankaa.

Novitan tehtaanmyymälässä olivat juuri purkamassa uusia lankoja laatikoista hyllyyn ja yksi myyjistä avasi laatikon kannen ja totesi: ”Täällä ois tätä uutta sateenkaarta, sitä alkuperäistä!” Jotenkin sitä hypähti pari kerää koppaan 😀 Keskenkasvuinen halusi sateenkaarta kanssa ja muutaman kerän Miamia. Tosin nuo Miamit siirtyivät mun lankavarastooni sen jälkeen, kun Keskenkasvuiselle löytyi lisää osia Kuolemattomat-kirjasarjaan, josta hän tykkää niin kovasti. Koska synttärirahat oli jo käytetty, mä lupasin ostaa ne kirjat ja vaihtaa ne noihin Miameihin. Se sopi neidille paremmin kuin hyvin.

Viimeisessä kuvassa näkyy neidin edistyminen muutamassa päivässä. Se ei vielä kuitenkaan ole ihan niin paha neulootikko kuin minä, mutta kovin ylpeä olen neitokaisen aikaansaannoksesta! Lupasi lähettää mulle kuvan valmiista huivista. Mutta pakko myöntää, että kovin mukavalta tuntuu se, että uusi sukupolvi on mukana neulomassa, ei pääse taidot unohtumaan.

IMG_2207

IMG_2205

IMG_2200

IMG_2209

IMG_2213

”Täällä on ihan HIRVEESTI lankaa!”
IMG_2217

IMG_2240

IMG_2274

Vastaa