Voimaannuttavaa!

Lauantai 13.6.2015 Tampereen yliopisto, siellä kokoontui reilut sata Siskoa. Olin yksi heistä. Pakko todeta, että mietin, että mitenköhän Tanjan käy. Olin aikoinaan reumakuntoutuksessa ja olin totaalisen hajalla henkisesti. Tunnelma oli synkkä ja itkuinen, jokainen valitti omia vaivojaan eikä valoa tunnelin päässä ollut. Mä hassuna kuvittelin saavan vertaistukea, mutta tosin kävi.

Lauantaina vähän jännitti, että miten käy nyt. Poislähtiessä totesin, että pelko oli aivan turha. Päivä oli kyllä niin voimauttava ja täynnä hyvää energiaa, että sillä jaksaa huonompienkin päivien yli aivan heittämällä. Jo ennen sisälle pääsyä olin saanut ensimmäisen ison ja lämpöisen halauksen ”Ihanaa kun pääsit tulemaan!” sanojen saattelemna. Päivään mahtui huima määrä halauksia ja ihania uusia tuttavuuksia. Olin kuulemma helposti tunnistettava ”Rouva Vaaleanpunainen, Nörtin vaimo” Kiitos kaikille ihanille Siskoille, joita tapasin tuona päivänä. Arvatkaa vaan muistanko teidän kaikkien nimiä! Ootta upeita ja vahvoja naisia!

siskot1

13368_10153035614453165_1990730534374313877_n

Psykoterapeutti Eva Nilson piti meille luennon aiheesta ”Olet ainutkertainen”. Paljon tuli hyvää mietittävää, miten sitä selviää/on selvinnyt kriisesitä ja miten niiden yli jaksaa. Kaikille tunteille on annettava tilaa ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Vahvojakaan tunteita ei saa pelätä, ei niihin kuole, ne kannattaa kohdata ja huomaa, että elämä kantaa. Ollaan muuten vahvempaa tekoa kuin uskommekaan. Tuon luennon aikana saatiin kuulla hyviä kommentteja ja kannanottoja Siskoilta ja kyllä sitä huomasi, että tavalla tai toisella jokainen on mielessään käynyt samoja asioita läpi. Toivoa on aina!

Tommy Tabermannin sanoin: ”Hämärässä, pimeässä, hyväile pelkoa, hyväile sitä haavoittuvuutesi koko voimalla.”

Ihanat Siskot lauloivat ihania lauluja. Lopulta koko luentosalillinen Siskoja lauloi mukana, sen minkä kyyneliltään sai laulettua. Päivän aikana itkettiin niin surusta, kaipuusta, ehkä helpotuksestakin, mutta myös ilota ja ihan hulluna nauramisesta!

Meitä viihdytti ja tunnelmaa kevensi stand-up koomikko Anitta ”Iso A” Ahonen. Voi kyllä ihan rehellisesti sanoa, että aivan totaalisesti ne räävittömät jutut upposi meikäläiseen. Vaikka toisille se on arka paikka, niin mun mielestä syövästäkin voi repiä huumoria ja kyllä sitä revittiin. Elämänmuutosta toivonut koomikko sai sitten syövän, joten kyllähän se elämä muuttui. Ihan hurjaa, kun lauma syöpämuijia nauraa aivan pissat housussa sellaisille jutuille, jotka saattaisivat aiheuttaa enemmän pahennusta kuin hilpeyttä! Nauru tekee hyvää! ”Hyvää tavaraa kannattaa jakaa!”, näin se menee!

Nauramisen ja päiväkahvittelun jälkeen kävi KDn kansanedustaja sanomassa pari sanaa. Sitten tilan otti haltuun Marco Bjurström. Oliskohan Marcon tsemppaus ”luento” kestänyt parisen tuntia. Tuli vaan mieleen, että mahtoikohan tuo mies hengittää kertaakaan koko aikana. Juttua tuli niin käsittämättömällä vauhdilla, että oksata pois! Aivan mahtavasti puhui ja esiintyi. Että nami nami!

Puhui paljon ja asiaa. Antoi keinoja onnellisuuden saavuttamiseen. Kiitollisuus Tätähän mä olen harrastanut jo vuosia, listaan päivittäin asioita, joista olen sinä päivänä onnellinen ja kiitollinen. Vaikka joskus tuntuu, että päivä on totaalisen paska, niin kyllä niitä asioita löytyy, joista olla kiitollinen. Lähdetään nyt vaikka siitä, että jos aamulla löytyy pulssi, niin oikeen hyvä päivä on tulossa! Läsnäolo Niin itselle kuin muille. Ei eletä ”Sitku” ja ”Mutku” elämää. Vaan ”Nytku” elämää. Eletään nyt, eikä sitten kun on liian myöhäistä. Eli Tanjan sanoin ”NYTKU on rahaa, ostan lankaa!” 😀 Anteeksi antaminen Ei siis mikään sellainen ”Sori” kun vahingossa törmäät vaikka toiseen ihmiseen. Vaan sellainen taito, että annat anteeksi vaikkapa itsellesi tai toiseselle ihmiselle syvemmällä tasolla. ”Minä annan anteeksi sinulle, että et ole sellainen, kuin minä halusin sinun olevan!” Menehän peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja sano tuo itsellesi. Minä annoin itselleni anteeksi.

Tärkein sanoma Marcon tuokiossa, ainakin mulle oli se, että ”KELPAAT JUURI SELLAISENA KUIN OLET!” ei tarvitse olla yhtään enempää kuin mitä on. Oon hyvä just tällaisena. Kun kerroin tästä oivalluksesta kotona, totesi Nörtti: ”Josko se nyt OIKEESTI menis sun jakeluun!” Oon tainnut olla vähän epävarma viime vuosina.

siskot

Joskus silloin vuonna 2013 löysin sielunSiskon meidän ryhmästä. Mentiin ihan tasatahtia hoitojen kanssa ja tsempattiin toisiamme. Mili se mut tuonne Tampereellekin houkutteli. Ihana oli nähdä! Ei me Siskot tosiaan olla yksin.
siskot2

siskot3

EnkeliSiskoille

Rakkautta kaikille Siskoille ja myös muille!
Tanjanimmari

6 kommenttia


  1. Löysin blogisi Blogipolun kautta ja liityin heti seuraajaksi. Kiva tyyli, aito ja rehellinen. Suruja ja iloja. Eteenpäin katsomista… Tykkään!!!

    Vastaa

    1. Kiva kun löysit ja mukavaa kun tykkäsit lukemasta. Tämmöistä tää mun sekametelisoppa on, jota myös elämäksi kutsutaan. Ylös ja alas mennään, mutta aina eteenpäin! Ihanaa juhannusta!

      Vastaa

  2. Nörtin kanssa täysin samaa mieltä! Ihan epää! Uskot vasta, kun julkkis (vaikka onkin huippu ja naminami ja osaaja) sen sanoo.

    Aarteeni, rakas ystäväni, suuri, tärkeä, korvaamaton, ainutlaatuinen, Gynther Vaselin jne

    Vastaa

  3. Tosiaan ihanan voimaannuttava kokemus. <3

    Tulin jälleen kurkistelemaan tänne, kun olin faceen laittanut yhteisen tuntemamme autiopihan kuvia ja etsin kuvia siitä talosta silloin kun se vielä oli olemassa… neljä kesää sitten. Meilläkin on jälleen jokakesäiset massiiviset remontit menossa. Talomme ikuisuusremontit vievät välillä voimat. Miekin sain voimia kun luin siun postauksiasi. Olet hyvin vahva nainen. Olet selvinnyt vaikka mistä. <3 <3

    Miekin lähetän siulle voimia ja yritän ottaa sinusta esimerkkiä. <3

    Vastaa

    1. Heipparallaa, pitkästä aikaa! Mä muuten lueskelen sun blogiasi, mutta oon luvattoman laiska kommentoimaan 🙂 Mä yksi päivä kaipailin kyseistä taloa, tontti näyttää niin kovin autiolta. Lomareissulla kun ajeltiin keskisessä Suomessa, oli matkan varrella monta yksin jätettyä taloa. Aina tekisi mieli pysähtyä, mutta nyt oli takapenkki esiteinejä täynnä, joten ei juuri pysähdelty.

      Hurjasti voimia remonttiin! Sun ihanat kukkakuvat ne vasta voimaannuttavia onkin <3

      Vastaa

Vastaa