13, hyvä vai huono

Olen saanut ajokortin perjantaina 13.3.1992. Minua kosittiin, saunassa, perjantaina 13.8.2004, joten en voi väittää, että 13 olisi mitenkään kauhean epäonninen luku minulle.

Mutta… kun olin 13-vuotias sairastuin wegenerin granulomatoosiin, näitä aikoja, joten jos tällä hetkellä nauttisin alkoholia, kohottaisin maljan minun ja Herr Wegenerin yhteisille 26:lle vuodelle. Eihän tuosta pitänyt hengissä selvitä ja tässä sitä porskutetaan.

Nyt on vuosi 2013 ja sain Herr Wegenerin kaveriksi Lyylin, rintasyövän. Eli taas kummittelee tuo 13 kun sairastutaan. Olisinko taikauskoinen vai viittaanko kintaalla ja totean, että sattuman kauppaa kaikki tämä. Lyylistäkin selvitään, se on aikas varmaa, tosin mikään ei ole syövän kanssa varmaa, mutta lääkärin mukaan ”Sädehoidon jälkeen olet syövän osalta terve!”, se riittää minulle. Olen saanut kuulla olevani liian positiivinen näiden kaikkien kanssa. Olen myös saanut kuulla kannustavasti, että ei molemmista vakavista sairauksista niin vain voi selvitä, jaa, miksi ei? Tässä sitä selvitään. Ihmisten pelkoa tuntematonta kohtaan?

Mutta sitten itse asiaan, tai no sellaiseen, joka on viime päivinä herättänyt keskustelua.
roosa
Nyt on lokakuu ja se on rintasyöpäkuukausi, kuukausi, jolloin yritetään levittää tietoisuutta tästä paskasta taudista ja kannustamaan naisia tutkimaan rinnat säännöllisesti. Ei kannata uskoa sitä, että sypöäkyhmy on kiinteä ja liikkumaton, ei se niin aina ole. Lyyli oli pehmeä, sileäpintainen ja liikkui rintakudoksessa vaivattomasti, joten sitä ei missään vaiheessa ennen neulanäytteen tulosta pidetty pahana. Itse olen sitä mieltä, että jos ihan pikkuisenkaan mietityttää, niin mammoon ja ultraan vaan. Ei se mammo ole niin kamalaa mitä sanotaan, ei se mukavaakaan ole, mutta jos mä olen omien kansallispuvuntaskujen kanssa siitä selvinnyt…tai niistä monesta joita on tehty, niin selviät sinäkin ja ainakin se tuo varmuuden. Kopeloikaa rintojanne, armaat siskot!

Roosa-nauha kampanja on menossa. Mitäs mieltä olette siitä. Kovasti on keskustelua ollut, että onko tämä kaikki huomionhakua ja mainostustusta syövälle ja meneekö homma yli? Mun mielestä tässä ei mitään tautia mainosteta, vaan koitetaan saada tietoisuutta leviämään. Herätellään ihmisiä siihen, että joka vuosia 4800 naista saa rintasyöpädiagnoosin ja 850 heistä kuolee. Onneksi selvitymisprosentti on aika hyvä, mutta silti Siskojen rivit harvenevat aina välillä ja se on surullista.

Entäs kaikki Roosa-nauha kampanjan oheistuotteettet? Mä olen aika jakomielitautinen niiden suhteen. Hyvään asiaan menee rahaa, mutta mulla on päiviä kun pinkit mopit ja siivousrätit vaan raivostuttaa kaupassa. Toisena päivänä taas ostaisin ilomielin ne kaikki. On päiviä, jolloin ranteessa olevassa Nomination rannekkeessa oleva roosa-nauha pala ahdistaa ja huutaa: ”NAINEN SULLA ON SYÖPÄ!” ja toisena päivänä kannan sitä ylpeänä. Joka tapauksessa, jokaisesta ostetusta tuotteesta menee osa rahoista hyvän tarkoitukseen ja itselläni on tarkoitus ainakin tuo tämän vuoden nauha ja tuunata se kuvanmukaiseksi. Olen Siskojen Sisko-ja kannan merkkiäni ylpeänä! Taistelutahtoa rakkaat naiset!

Tää nyt oli vähän tämmönen erilainen postaus, mutta oli vaan tarve saada tällainenkin pullautettua pihalle. Koska lääketauko on edelleen menossa ja energiaa on mukavasti, niin tämän päivän ajattelin käyttää ainakin sämpylöiden leipomiseen, niin on leipää pakkasessa, kun huonot viikot koittaa, voisinpa myös purkaa tuon melkein valmiin kaulahuivin ja tehdä sen vähän toisella tavalla. Ellei sitten postilaatikosta tupsahda kirjettä, johon voisi vaikka vastata hetimiten… Etanapostin odottaminen on niin kovin jännittävää.

Raikkaita syystuulia teille kaikille, jotka täällä käytte lukemassa ja kiitos kaikille, jotka jaksatte jättää pienen kommentin käynnistänne. Olette tärkeitä ja rakkaita!

TTFN

Tanja

1 kommentti


  1. 13 ei selvästikään ole sinulle hyvä tai paha luku, vaan suurten asioiden luku. Siihen liittyy isoja iloja ja suuria suruja.

    Minusta roosa nauha ei todellakaan ole mitään mainostusta syövälle. Mutta tokihan joku näistäkin kampanjoista ärtyy, väittää kohta ”nauhasaatioksi” niin kovasti trendikkään ”homosaation” tavoin… On erittäin tärkeää, että (rinta)syövästä puhutaan ja levitetään tietoa. Erilaiset tuotekampanjat ovat mielestäni oiva tapa, ja varmaan toimivakin. Jos voidaan säästää ihmishenkiä sillä, että naiset oppivat tutkimaan ahkerammin rintojaan, on valistuksesta ollut hyötyä.

    Jonkin blogin kommenttiosiota luin huolestuneena. Siellä useat naiset sanoivat etteivät oikeastaan ikinä koske rintoihinsa. Moni sanoi että niitä on vaikea katsoakin. Ehkä olen jollain (erinomaisen hyvällä) tavalla poikkeava, mutta minä kourin omia rintojani lähes päivittäin! En välttämättä systemaattisesti, mutta ihan oikeasti niitä tulee kopeloitua jatkuvasti. Ja katselen niitä myös hyvin usein ja hyvin mielelläni, eli tunnustan tuijottavani tissejäni peilistä monta kertaa viikossa :D.

    Ymmärrän hyvin, että joinain päivinä kaikki syöpään edes etäisesti liittyvä on liian ahdistavaa ja raskasta käsiteltäväksi, kun taas toisina päivinä tuntuu hyvältä ja rohkealta. Jos ihminen ei hengenvaarassa ja hädissään käyttäytyisi noin, se olisi epäinhimillistä. Syövän kaltainen sairaus varmasti määrittelee ihmistä, vaikkei sitä toivoisi. Se on kuitenkin vähän eri asia kuin syylä varpaassa.

    Vastaa

Vastaa