261 kilometrin päässä olis lettuja tarjolla. Sinne!

Perinteinen äkkilähtö, tosin tällä kertaa ihan fiksu sellainen. Nörtillä alkoi loma ja ollaan suuntaamassa päivänä muutamana mökille Keskenkasvuisen ja neiti Kn seurassa. Sellainen pieni ”kutina” on ollut, että kumpikaan noista melkein teini-ikäisistä ei ole tyyppiä, joka matkustaa kevysesti, joten juhannusaattona kolmen aikoihin Nörtti totesi, että taitaa olla vaatekassi ja muut pakattuna, joten käydään heittämässä ne mökille.

Tää ”heittäminen” tosiaan tarkoittaa reilua kolmea tuntia autossa ja lyhintä reittiä 261 kilometriä! No, toisaalta olis noita huonompiakin tapoja viettää juhannusta. Jämsässä pysähdyttiin ja ostettiin vähän juotavaa ja mässyä matkaevääksi ja soitettiin mökille, että tulossa ollaan. Salaa haaveilin muurinpohjaletuista ja kuulemma kun oltiin soitettu, oli iskälle tullut kiire tehdä lättytaikina ja mökin pihaan kun ajettiin oli letunpaisto kovassa vauhdissa.

Ilta oli tyyni ja ihan mukavan lämmin, ei satanut. Lippu oli tangossa, linnut lauloivat. Voi v***u mikä määrä siellä oli hyttysiä! No, tieshän sen. Ei mennyt kauaa, kun olkapää näytti kunnolla topatulta, ohimoilla komeili patit ja otsa oli syöty. Oliko antihistamiinia mukana, no ei tietenkään. Kotonakin oli vaan semmoista, joista mä koomailen muutaman päivän. Sunnuntaina sain sitten väsyttämätöntä (lue: vähemmän väsyttävää) antihistamiinia ja sitä popsin koko lomakauden.

Lettusia ja makkaraa syötiin, salaisuuden paikka katsastettiin. Tuosta salaisuudesta sen verran, että kunhan neitien kanssa on mökkeilty tulee siitä täysi katsaus tänne. Pari tuntia viihdyttiin mökillä ja sitten kotia kohti. Vaajakoskella pieni bambi hyppeli tiellä. Onneksi tajusi kadota metsään. Kotona oltiin hieman ennen yhtä ja ovella meitä oli vastassa viisi närkästynyttä kissaa, koska normaali ruoka-aika oli mennyt umpeen aikoja sitten. Tokihan heillä raksuja ja vettä on saatavilla, mutta kun sitä märkäruokaa. Nälkäkuolemahan siinä uhkaa vähemmästäkin 🙂

Kotimatkalla pääsi pieni itku. Totesin Nörtille, että ”Kaksi vuotta sitten kun oltiin Lahden satamassa, mietin, että mahdanko koskaan enää olla onnellinen. Silloin oli muutama viikko leikkauksesta ja hoitojen alkaminen jännitti. Nyt tänään voin rehellisesti sanoa, että mä olen onnellisempi kuin ikinä!”

67380_10153038924078165_4059467560978496248_n

11009978_10153038930063165_1145052481806667663_n

1932445_10153038926353165_5188329453151673086_n

1 kommentti

Vastaa