Asennevamma?

Ei sitten mennyt niinko Strömsössä toilääkekaapin tuunaaminen. Joku välkky ei ottanut huomioon sitä miten tuo kaappi ripustetaan seinälle. Nauru pidentää ikää!


Mä oon tässä miettinyt, että onko mulla asennevamma tätä syöpää kohtaan, kun en kerta kaikkiaan kykene tekemään tästä elämäni suurinta tragediaa. En pysty saamaan hysteeristä kohtausta kuullessani sanan syöpä. Maailmani on edelleen pystyssä, mikään ei ole romahtanut ja elämäni jatkuu.

Syöpä ei ole ensimmäisenä aamulla mielessä, eikä ole viimesin ajatus nukkumaan mennessä. Onhan se triplanega, onhan se gradus 3. Voisi olla paljon paremminkin, mutta myös huomattavasti huonommin.

Faktaa on se, että se ei ole levinnyt ja se saatiin kokonaan pois. Miksi siis olisin peloissani. Jännitän hoitojen alkua, se on hyppy tuntemattomaan, mutta elämä kantaa!

En vaan jaksa stressata syövästä, sellaisella asenteella ei saa muuta kuin pahan mielen ja itsensä vielä kipeämmäksi. Nauran, elän hyvää elämää, nautin niistä pienistä iloista, joita elämä heittelee eteen.

Huomenna menen ostamaan uudet hiukset. Illalla kahvittelen ystävien kanssa. Paljon parempaa kuin syövästä höpöttäminen!

Nyt aion neuloa karkkivärisiä sukkia!

– Posted using BlogPress from my iPad

1 kommentti


  1. Ei asennevamma vaan oikea asenne! Et sä mitään murehtimalla ja märehtimällä saavuta! Elämästä pitää nauttia!

    Vastaa

Vastaa