Ei mulla oikeestaan mitään asiaa ole

Syksy on ja pysyy, sille mie en mahda mitään. Joten mitäpä sitä turhaan valittamaan. Yhden lääkärin mukaan mua ei voi oikeastaan särkeä kunnolla, kun en tarvitse huumeiksi luokiteltavia särkylääkkeitä, joten en siis tarvitse kipupoliakaan. Toinen lääkäri antoi särkylääkkeeksi masennuslääkettä, josta oli seurauksena jumalaton kuvotus, joten päätin, että mielummin ne (olemattomat) säryt, kuin jatkuva huono olo! Flunssa on, samoin liian alhainen verenpaine ja sen seurauksena huimaus.

Kävin työkkärissä ammatinvalinnan ohjauksessa, kun nyt kerran olen ammatinvaihtaja. Ihanaa kun ohjaus on sitä, että multa tivataan, että mitä mä aion tehdä ja taivastellaan mun daignooseja. Jos tietäisin, mitä aion tehdä niin en olisi tuolla. No, itse asiassa tiedän mitä aion tehdä, mutta sitä en voi tehdä vielä, ennen kuin ensi kevään yhteishaussa. Kovasti olis minua laittanut jos vaikka millaiselle kurssille, mutta kun ei vaan voi joku kahden päivän tekstinkäsittelykurssi paljoa kiinnostaa, osaan kyllä lihavoida Wordilla ja ihan jopa kursivoidakin….waaaaau (<—-toi semmoisella ”euron juusto” äänellä)

Koska jotain on ”pakko” tehdä työllistymisen edistämiseksi, ”sain luvan” hakea kurssille, josta en odota olevan kovinkaan paljon hyötyä mulle, mutta haettu on ja jos sinne ”pääsen” kökin siellä sitten kuukauden. Kai se on tarkoitettu meille ”toivottomille tapauksille”. Typerintä on se, että mulla on suunnitelmat aika selvillä ja taas kerran joudun ne toteuttamaan ihan omaehtoisesti, kun mulla nyt sattuu olemaan ”väärät” daignoosit, että saisin Kelan maksamaan koulutukseni. No, ehkä parempi näin, että järjestelen ihan itse oman elämäni, enkä anna kenenkään muun siihen puuttua.

 

 

 

1 kommentti


  1. Niin hiton (sorry) kauniita ja laadukkaita kuvia, että hyvänen aika! Jos oisin terve, niin oitis ryhtyisin sun agentiksi niitä myymään.

    Vastaa

Vastaa