Ei saa nauraa vai saako?

image

Varoituksen sana alkuun, tämä postaus tulee sisältämään erittäin huonoa huumoria, joten jos mielestäsi syöpä on sellainen asia, josta ei huumoria saa revittyä, niin älä jatka lukemista.

Itse en pärjäisi ilman naurua elämässäni ja varsinkin jos sitä saa revittyä jostain ei hauskasta asiasta, niin se parempi. Mitä huonompaa huumoria, sen enemmän se mua naurattaa. Syöpä saattoi viedä palasen mun tissistä ja yhden imusolmukkeen, mutta ei se vienyt mun huumorintajua eikä muuttanut mua ihmisenä.

En pidä siitä, että hauskoissa jutuissa mua kohdellaan silkkihansikkain. Todetaan ennen jotain hauskaa heittoa, että ”Tää on nyt vähän huonoa huumoria.” tai jonkun mun jutun jälkeen kysytään ”Saako tälle nauraa?” Jos se oli hauskaa, niin totta kai sille saa nauraa. Jos tästä paskasta taudista saa jotain hauskaa revittyä, niin ilo irti. Onpa joku jopa suutahtanut siitä, että heitän välillä huumoria tyyliin: ”Marinointi (tipat) loppui lokakuussa ny rillataan (käydään sädehoidossa). Tai jotain muuta vastaavaa.

Tippojen aikaa, pahimpina ja itkuisimpina päivinä Nörtti hauskuutti mua vaikka millä. Joskus jopa tahattomastikin, kerrankin mun hysteerinen itkukohtaus muuttui hysteeriseksi nauruksi ihan vaan vanhalla kunnon pieruhuumorilla. Nauru tekee hyvää!

Mun uusin sankarini syöpähuumorin osalta on mies, joka päätti piristää vaimonsa ja muiden naisten elämää ottamalla itsestään kovin kauniita, mutta täysin pähkähulluja kuvia pinkissä balettihameesa. Hän ajatteli, että jos niillä saa vaimonsa ja muut naiset nauramaan, vaikkapa tipassa ollessa, niin se ei ehkä tunnu niin kurjalta ja aika menee nopeammin. P löytyy näitä ihania taideteoksia. Suosittelen kurkkaamaan!

On todistettu, että huumori ja positiivinen asenne auttaa paranemisessa ja stressaaminen tuo takapakkia. En ole kertaakaan ollut varma, että kuolen tähän tautiin, vaikka huonojakin hetkiä on ollut. En ole suunnittelemassa hautajaisiani. Toisinaan päähän nousee pelko uusimisesta, mutta sen saa nopeasti pois totamalla itselleen, että yks tappelu kerrallaan.

Olen myös laittanut merkille, että enää ei syöpä ole niin paljoa ajatuksissa, sillä huomasin leikkauksen puolivuotispäivän olleen ja menneen, enkä muistanut koko asiaa. Tuntuu niin kaukaiselta se kesäkuun päivä. Itkukaan ei ole enää niin herkässä. Suunta on siis hyvä.

Tähän loppuun vielä yksi päivä kuulemani juttu Jukka Virtasesta, joka kuulemma viljeli syöpähuumoria ihan reippaasti. Jukka oli ollut pelaamassa ikämiesjalkapalloa ja siinä pelin tiimellyksessä oli pelaajien välille tullut kähonää ja erotuomari oli ottanut pelaajat puhutteluun ja sanonut, että hänellä on periaatteena, että pelaaja postuvat kentältä terveinä. Jukka Virtanen oli tähän todennut, että sehän on hyvä, kun mulla on syöpä!

Ihanaa viikonloppua lukijani, älkääkä uuvuttako itseänne kauppojen jouluryysiksissä!

2 kommenttia


  1. Hyvä kirjoitus, huumoria vaan peliin! Kyllä tässä on itkettykin 😉

    Vastaa

  2. Totta puhut. Itsellä on vähän heikot huumorinlahjat välillä mutta olen yrittänyt repiä hauskuutta esim. kutsumalla peruukkia karvahatuksi (tämä naurattaa ainakin alle 10-vuotiaita) ja vertaamalla taxojen jälkeistä kävelytahtiani reumaattisen puudelin ulkoilutukseen. Ja tietty nykyinen untuvakasvu päässä on innoittanut kaikenlaisiin vertailuihin: tätini mukaan olen untuvikko, itse en osaa päättää kukkineen voikukan ja hölmistyneen pöllönpoikasen välillä. Tavallaan yritän vähän viestiä näillä huumoriyrityksillä lähipiirille, että ei tarvita niitä silkkihanskoja. Tämä syöpä on nyt tällä hetkellä minun arkeani eikä siitä tarvi puhua eri tavalla kuin muistakaan asioista.

    Vastaa

Vastaa