Entäs jos ei hössötettäskään…?

Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen…
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.

Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: ”Rauha maas’!”
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
– mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien…?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!

Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkinavaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?

Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen…
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!

Aika monessa huushollissa taitaa olla kyseisen laulun fiilikeset menossa. Hirveä hösääminen ja touhu päällä. Lahjoja, lahjoja, lahjoja…kortteja…leivontaa ja se perinteinen joulusiivous. Pitää vaihtaa verhot ja kaikki tekstiilit jouluisiin, pitää siivota ja ja järjestää kaapit ja laatikot ja puunata niin, että koko torppa kiiltää ja lopuksi viritellään kaikki mahdolliset joulukoristeet esille, ikkunoihin, oviin etc. Meillä ei ainakaan koskaan ole kaappeja vieraille esitelty, eikä tietääkseni kukaan koskaan ole valittanut, että joku meidän kaapeista olisi jouluna epäjärjestyksessä, joten miksi tuhlata aikaa ja energiaa moiseen, tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Keskustelin tuossa muutama päivä sitten hyvän ystäväni kanssa aiheesta joulusiivous ja ystäväni pohti mahdollisen räjähteen käyttämistä, kun se helpottaisi ja nopeuttaisi hommia, itse tyydyin toteamaan, että kaipa mä vielä ennen joulua imuroin kerran tai kaksi. Siinäpä se sitten on. Viiden kissan kanssa kun on ihan turha mitään elämää suurempaa siivousta alkaa tekemään, saati sitten mitään lamee-koristeita virittelemään, muuten ollaan koko joulu päivystävällä eläinlääkärillä, kun kattien vatsat on täynnä jouluista kimallusta!

Olen huomannut, että tänä vuonna jouluahdistus ei ole enää ihan niin paha. Aika kultaa muistot, ehkä! Parvekkeelle laitoin köynnöksen, jossa on kahdet siniset valot, ihan nätti, ei käy kieltäminen. Joulupalleroita olen neulonut ja niistä ehkä teen oman postauksen tänne, katotaan nyt. Noi neulepallot on ihan käteviä myös näin kissataloudessa, niitä kun voi antaa kattien pöllyttää ihan innoissaan eikä tarvitse pelätä, että ne menisivät rikki. Kovasti ovat elukat olleet myös neulontavaiheessa mukana ja apuna 🙂

Lahjat on paketoitu ja viety porukoille aattoa odottamaan. Siellä me perinteisesti syödään aattona ja kun nyt tänä vuonna Neiti on taas meidän kanssa niin siellä avataan lahjat. Odotan sitä vuotta, kun Neidille on valjennut, ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa ja ei enää tarvitse sepittää olemattomia satuja. Meillä ei hukuta lahjoihin, meillä ei ole säkkitolkulla paketteja, joista paljastuisi ihan turhanpäiviäisiä leluja. Yksi Neidin toivoma lelu on paketissa ja ehkä toisen tulee vielä saamaan, mutta ne ovat muiden kuin meidän hankkimia. Mielummin pari sellaista, joilla oikeasti leikitään, kuin miljoona jotain pientä, isopäistä elikkoa, joita saa sitten keräillä pitkin lattioita, ettei kissat niitä jyrsi hajalle! Muuten lahjoissa on sellaista, jota Neiti tuskin kuvitelee saavansa, mutta tiedetään, että on iloisesti yllättynyt niistä. Tärkeintä on se, että me ollaan kaikki yhdessä, meidän perhe!  Yhden tonttureissun teen vielä, joko viikonloppuna tai sitten tulevan viikon alussa ja sitten on joulukiireet mun osalta ohi! Kaupassa käyntiä yritän välttää mahdollisuuksien mukaan koko ensi viikon, hulluksihan siellä ruuhkassa tulee!

Vaikka meillä ei tehdäkään joulusiivousta, niin meillä tehdään pientä jouluremppaa. Saatiin tuo vaatekaappi kasaan ja selkä sanoi snap, crackle ja pop, ei hyvä! Joten nyt päästään järkeistämään vaatehuonetta ja ehkä siinä sivussa työhuonekin hieman selkiintyy. Nörtillä on lomaa koko ensi viikko ja muuten seuraavakin, joten aikaa pitäisi olla. Tosin olis tolla Nörtillä sellainenkin homma, kuin mun uusien kotisivujen koodaaminen, saas nähdä mikä homma vie voiton 😉

Torstaina lähdetään hakemaan Neiti Turusta meille ja sitten alkaa joulu tässä kodissa. Aatonaattona ajattelin pitää Neidin kiireisenä ja pistää pystyyn piparitalkoot ja opettaa Neidille, kuinka tehdään riisisuklaata kotona. Kesällähän me tehtiin ”muutama” margeriini… (=marenki), joten nyt tehdään jotain muuta, banoffee pietä unohtamattaAatonaattona lienee luvassa myös Ystävien vierailu.

Eilen satuin vilkaisemaan tätä Koto-ohjelmaa. Niin kivaa ja herttaista kuin koko ”kotoilu” on niin, en voi kuin ihmetellä mikä ihme tossa hommassa on, kun se on nyt muka niin kovin in ja pop ja suosittua. Mä olen kautta aikain tehnyt käsitöitä kotona, olen leiponut kotona ja monen vuoden ajan tein kaikki joulumakeiset (tryffeleistä marmeladiin) kotona ja se oli ja on edelleen ihan normaalia elämistä mulle, ehkä joskus vuosia, vuosia sitten se saattoi vaikuttaa nössöltä ja tylsältä joidenkin mielestä, kun tykkäsin olla kotona ja tehdä kivoja juttuja. Joten mulle ei nyt ihan avaudu se, että miten tää kaikki vaikuttaa nyt olevan niin kovin uutta ja ihmeellistä.

Jos tähän vielä lisäis sen, että tulis nyt se talvi. Ei ole kivaa liukastella sohjon ja veden peittämällä jäällä, kun kävelee tuolla pitkin ja poikin! Tule talvi, tule pakkaset, tule lumi, tule korkeapaine ja vie nämä kurjat, märät matalapaineet mennessäsi!

Vastaa