Gulo Gulo

Lienee jo korkea aika aloittaa lomareissujen purkaminen. Tarkoitus oli tehdä yksi pidempi reissu, mutta suunnitelmat tuppaavat muuttumaan ja niinpä sitä on seikkailtu siellä sun täällä ja nautittu isosti! Kuvia on tuhansia, kaikkia en sentään tänne tuo 🙂 Murto-osan kylläkin. Toivottavasti tykkäätte. Koko reissulle kilometrejä kertyi 3676.3, ihan hyvä määrä.

Reissuun lähdettiin 21.6 aamulla kahdeksan aikaan ja ensimmäinen etappi oli Orimattila-Kuopio. Kuopiosta napattiin kyytiin Keskenkasvuinen ja syötiin lounas. Sitä sun tätä höpötellen matka jatkui kohti Ranuaa. Päiväkaffeet ja välipalat nautittiin Kajaanissa.

Ostettiin jo aikaisemmin keväällä näppärä jääkaappi autoon. Tai siis se on se sellainen kylmälaukku, jonka voi pitää kylmänä virralla, joko tupakansytyttimestä tai ihan verkkovirasta. Olin tehnyt valmiiksi voileipiä ja makaroonilaatikon. Ihan ei luotettu siihen, että joka paikka oli juhannuslauantaina auki ja kun Ranualla meitä odottaisi kuitenkin mökki, niin ruuat saisi helposti lämmitettyä.

Ranualle saavuttiin joskus 18-19 välillä. Kolmisenkymmentä kilometriä ennen Ranuaa bongattiin ensimmäinen poro. Nörtti naureskeli, että ”Navigaattori ilmoittaa kovaan ääneen kaikki peltipoliisit ja Tanja hihkuu innoissan kun tienpientareella on poro!”

Majoituttiin lomakylä Gulo Guloon, joka on siis aivan Ranuan eläinpuiston vieressä. Siellä on kymmenen mökkiä, joissa jokaisessa on kaksi identtistä asuntoa. Jokainen mökki on nimetty jonkun eläimen mukaan ja meidän mökki oli Naali. Huonon huumorin ystävänä olisin arvostanut suuresti A-asuntoa, mutta B(a)naali-kämppäkin kävi hyvin.

gulogulo16

gulogulo2

Eihän tuo mökkikylä ole kovin montaa vuotta tuossa ollut, mutta mökkien taso yllätti kyllä suuresti. Oven kun avasi, kaikki tuoskui uudelle. Tunnelma oli oikein mukava, ihana ja kotoinen. Koska alkukesä oli viileä ja kostea, laittoi Nörtti tulet takkaan ja Keskenkasvuinen julisti yläkerran omaksi valtakunnakseen. Mie rupesin lämmittelemään ruokaa, sillä illemmalla meillä olisi vielä Yöttömän yön retki eläinpuistoon. Ruoka maistui ja kovasti siinä syömisen lomassa pohdittiin, että mitähän kaikkea me eläinpuistossa mahdetaan nähdä. Onneksi oltiin siirretty tuon retken alkua 21, niin ehdittiin huilta kunnolla pitkän ajomatkan jälkeen.
gulogulo1

gulogulo3

gulogulo4

gulogulo5

gulogulo7

gulogulo8

gulogulo9

gulogulo10

gulogulo11

gulogulo12

gulogulo13

Jos keli olisi ollut yhtään lämpimämpi olisin nauttinut luonnosta ja hiljaisuudesta terassilla, mutta +15c sadekuurojen säestyksellä ei ole oikeen hyvä terassikeli.

Ovat muuten keksineet hauskan tavan saada söpösiä pehmoleluja kaupaksi. Meillä oli mökissä vallan söpö jääkarhunpentu, jolla oli kaulassa lappu, että Ranzo on nimi ja kotiin saa viedä korvausta vastaan, kun makselee sen sitten poislähtiessä. Mä olen vähän höppänä noiden pehmolelujen suhteen ja ostelen niitä muistoiksi aina silloin tällöin. Keskenkasvuinen halusi itselleen mielummin poron, niin Ranzo lähti sitten mun mukaan. Lisäksi ostin pienen jääkarhuvauvelin kummitytölleni 3v lahjaksi. Seuraavana aamuna kun oltiin lähdössä ja käytiin respassa, niin poikkeuksetta jokainen mökkiään luovuttava matkalainen otti mökissä majailleen jääkarhun mukaan 🙂

Kauhesti oli Gulo Gulo saanut moitteita liian suppeasta aamupalasta. Näin siis noilla sivuilla, joissa matkailupaikkoja saa arvostella. Meidän mielestä ei kyllä ollut moitteen sijaa aamupalassa. Kaikkea oli reilusti ja kaikki oli hyvää. Nörtti ihastui tarjolla olleeseen savukalaan ja Keskenkasvuinen tyhjensi vesimelonikulhoa.
gulogulo14

gulogulo15

gulogulo20

gulgulo17

Kaikkinensa oikein mukava paikka ja tultiin siihen tulokseen, että tuollahan voisi viettää joskus vaikka pidemmän aikaa. Ehkä ensi vuonna… Kuka tietää. Ja olihan se aika ihanaa istua saunan lempeässä lämmössä, keskiyön auringon paistaessa ikkunasta!

Yöttömän yön retkestä lisää seuraavissa postauksissa!

Halit!
Tanjanimmari

2 kommenttia


  1. Tosi hieno mökki :). Vois joskus itsekkin mennä käymään. Ollaan menty suomea ristiin rastiin, mut ei olla koskaan käyty Ranualla. Tai ollaan menty ohi kyllä joskus. Innolla odotan uutta postausta ja kuvia:). Terkuin rintasyöpäpotilas Turuust.

    Vastaa

    1. Suosittelen kyllä pysähtymään ja vaikka viettämään muutaman päivän. Meitä jäi hieman harmittamaan se, että oltiin vaan yksi yö tuolla. Ois kyllä viihtynyt pidempääkin. Tsemppiä Turkuun!

      Vastaa

Vastaa