Hassu, hassu universumi

image
Perjantaina huomasin, että universumilla on jännä tapa toimia. Palataanpa ajassa kaksitoista vuotta taaksepäin. Olin korviani myöden rakastunut brittiäiseen herraan G. Nähtiin, hengattiin yhdessä, käytoon Lontoossa, Pariisissa, Glastonburyssä… Sitten eräänä aamuna sain tekstiviesti, jossa kaiken kerrottiin olevan loppu. Ihan puun takaa se tuli. Homma jäi vähän tyhjän päälle.

Elämä jatkui ja aina välillä sitä tuli mietittyä, että mitäköhän oikeen tapahtui silloin aikoinaan. Se oli oikeastaan ainoa asia, joka on elämäni aikana mietityttänyt aika ajoin.

Viime perjantai-iltana, kun olin aivan euforisessa tilassa puhtaista ultrakuvista, istuskelin sängyllä ja huomasin, että Facessa odottaa kaveripyyntö. Onneksi istuin, sillä meinasin persiilleni lentää, kun puhelimen ruudulla luki G haluaa olla ystäväsi. Herran pieksut!

Varmistin Nörtiltä, että onko ok, jos hyväksyn ystäväpyynnön ja kun se oli ok, niin hyväksyin… Ensimmäinen asia oli anteeksipyyntö kahdentoista vuoden takaisista tapahtumista. Sain selvyyden tapahtuneelle. Se jotenkin helpotti oloa.

Ehkä joskus oltiin rakastuneita, nyt ollaan molemmat onnellisia tahoillamme. Tässä on koko viikonloppu vaihdettu kuulumisia ja todettu, että ystävyys jatkuu. Aika jännä juttu.

Pikkuhippi Glastonburyssa…mie niin ootan sitä päivää, että päässä rehottaa tommonen road kill.
image

Vastaa