Hellitä hetkeksi!

Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen…
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.

Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: ” Rauha maas’ !”
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
– mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien…?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!

Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?

Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen…
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien

keep-calm-oh-wtf-panic-christmas-is-coming

”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen!” näinhän sitä lauletaan. Muutaman ihmisen touhuja seuratessa ja juttuja kuunnellessa/lukiessa tulee väkisin mieleen, että jos joulu olisi ainainen, niin tuon tason stressi ei olisi pidemmän päälle terveellistä! Mikä siinä on, että yksi juhla voikin viedä ihmisin ihan äärimmilleen kaikessa mahdollisessa ahdistuksessa.

Me tehtiin Nörtin kanssa lupaus, että tänä vuonna ei todellakaan osteta toisillemme yhtään mitään. Molemmilla on kaikkea mitä tarvitaan ja jos jotain halutaan, niin sen voi ostaa muutoinkin kuin jouluna. Mä en ole koskaan oikeen tajunnut, että miksi pitää muutenkaan lahjoja olla säkkitolkulla. Toki niitä oli meilläkin, kun kakakara olin, mutta toisaalta meillä oli myös jouluisin tosi paljon porukkaa, varsinkin meitä serkkuja, kun moni asui silloin Orimattilassa. Eikö yksi tai kaksi todella mieleistä lahjaa olisi mukavampi, kuin hirveä määrä turhaa krääsää?

Ja se, että lahjoja pitää ostaa sille siskonenontädinnapurinkumminkaimannaimalle, jonka on ehkä kerran ohimennen kesällä nähnyt, niin sitten ollaan jo hieman hakoteillä. Onhan se toki kiva, että muistaa, mutta mä olen huomannut, että joku pieni ääni on alkanut näin vanhemmiten välillä huutelemaan ”aikuisten juttuja”, kuten, että tulee se tammikuukin vielä ja silloinkin pitää syödä ja maksella laskuja ja olis kiva jos niitä laskuja ei olis kauheesti ylimääräisiä joulun takia… Joten pidetään niitä kukkaronnyörejä hieman kierämmällä 😉 ainakin meillä.

Onhan se kivaa, jos ihan lähekkäin on joulu ja synttärit saa niin paljon lahjoja. No, mulla on 4.1 synttärit ja voin kertoa, että en saanut julmettua läjää joululahjoja ja yhtä suurta kasaa synttärilahjoja ja kaikesta huolimatta miusta on tullut ihan suhteellisen täyspäinen ihminen. 🙂 Juhlat ja lahjat, niiden pitäisi olla mukavia ja kivoja juttuja, eikä semmoista, joista ahdistuu ja joista tulee stressi! Silloin ei ole kivaa kellään.

Mie oon sen verran tylsä, että jos joku kysyy suoraan, että mitä haluan joululahjaksi, niin sanon jos jotain sellaista on. Yleensä vaan ei ole mitään sellaista, mutta mielummin oikeasti kerron, mitä haluan, pääsee helpommalla niin saaja kuin antaja. Jos nyt kysyttäis, niin Lankamaailman lahjakortti ois kiva ylläri 🙂

Toissa päivänä kaupassa koin ehkä pienen joulustressi hetken. Oltiin Nörtin kanssa ruokakaupassa ja mä tuijottelin pakastealtaaseen, jossa köllötteli kinkku jos toinenkin. Tunnustan: en ole ikinä ostanut saati paistanut kinkkua! Nyt tekisi mieli. Tanskalaisissa näkyi olevan aika reilusti valinnanvaraa ja hinnat olivat sopivalla tasolla ja ennen kaikkea, niissä ei ole lisäaineita sitä määrää mitä kotimaisissa. Naurettiin, että eikö se ole tuollainen 13kg kinkku ihan sopiva kahdelle hengelle. 🙂 Tarkoitus olisi siis paistaa kinkku ja pieniä se kypsänä pakkaseen. Syödä pitää vuonna 2015. Nörtti ehdotteli, että treenattaisiin imelletyn perunalaatikon tekemistä, pitäisi kuulemma tehdä sen ohjeen mukaan, millä äitinsä tekee. Mie haluaisin kokeilla maidotonta versiota, joka olisi mulle passelimpi. Löysinkin ihan fiksun ohjeen, jossa oli käytetty kaurajuomaan maidon sijaan. Mieli tekisi kokeilla.

Mutta edelleen meillä mennään melkoisen leppoisalla asenteella kohti joulua. Voi olla, että vielä ensi viikolla lähden ruokakauppaan, mutta hyvissä ajoin ennen joulua jätän kauppareissut Nörtin huoleksi. Kukkakaupassa pitää piipahtaa ennen aattoa, sillä lupasin anopille, että viedään joulukukkanen kun mennään aattona Anttolaan syömään. Muuten välttelen ruuhkia ja nautin olosta.

Otetaan aikaa rakkaiden kanssa, se on se paras lahja, jonka toiselle voi antaa!

stressed

Vastaa