Hyvä ruoka, paha ruoka.

image

Seurailen muutamaa palstaa, joissa rintasyöpää sairastaneet ja sairastavat keskustelevat. Tasaisin väliajoin pulpahtaa pinnalle raivokas ruokakeskustelu, jossa hyvä ja paha ruokavalio taistelee keskenään. Meitä on moneen junaan ja jokainen toimii tavallaan, kaikki kunnia meille jokaiselle.

Tässäkin asiassa olisi hyvä muistaa, että se mihin minä uskon ei välttämättä sovi kaikille. Ainakin mulle itselle tulee hyvin ahdistava olo kun pahimmillaan ollaan sekasyöjille hautaa kaivamassa, kun eletään niin epäterveellisesti. Kukin tyylillään, ketään syyllistämättä.

Itselleni on ainakin tässä vaiheessa tärkeintä, että jotain menee alas. Tippojen aikana se oli vieläkin tärkeämpää, että jaksoi rankat hoidot. Niiden jälkeenkin olo on sellainen, että ruokaa ei tee mieli, mutta kun syömään aloittaa, niin ruoka maistuu kuitenkin.

Toki jotain ruoka-aineita on, jotka tökkivät enemmän tai vähemmän. Tällä hetkellä en mielläni syö jauhelihaa, lehtisalaattia tms, jugurttia, rahkaa, täysjyväleipää. Noita tuli popsittua tippojen aikaa ja niistä jäi ällötys.

Olin sekasyöjä ennen syöpää ja olen sekasyöjä syövän jälkeen. Ruokatutkimuksia on joka lähtöön, yksi sanoo yhtä ja toinen kumoaa sen. Mihin tässä viidakossa oikein uskoa? Elän tyylilläni sen lyhyen aja, joka täällä taaperretaan ja ennen kaikkea koitan elää sen ajan onnellisena ja rakastaa elämää.

2 kommenttia


  1. Juurikin näin! Mua ahistaa suunnattomasti nuo keskustelut, jossa osa jopa löytää syyn ruuasta! Mä en tahdo kuulla, että olen tän itse aiheuttanut… en ennenkuin se on selkeää todistettua faktaa.

    Vastaa

  2. Takana on a) häikäilemättömät helppoheikit ja b) hyväuskoiset sairaat. Tutkimustuloksia (sieltä vanhemmasta päästä) esitetään yksinkertaistettuina, kansantajuisina ja vetoavina, kuitenkin niin että helppoheikit hyötyvät. Jos asioihin jaksaa ja haluaa lähdekriittisesti paneutua, ne eivät olekaan niin yksinkertaisia.

    Täyttä puppua ovat esimerkiksi se, että syöpäsolut käyttävät ravinnokseen ainoastaan sokeria (syöpäkasvain ei pääse kasvamaan eikä leviämään ellei siinä tapahdu ns. angiogeneesiä eli verisuonimuodostusta, minkä seurauksena syöpäsolut saavat sekä happea että muita ravinteita). Toisaalta veressä on aina glukoosia, jota ainoaksi ravinnokseen käyttävät myös aivojen solut ja punasolut. Ei siis ole kysymys Sirkku-palasokerista, ei irtokarkeistakaan. Myös glukoosin määrä veressä terveillä ei-diabeettisilla henkilöillä on kohtalaisen vakio eikä siihen ruokavalio ratkaisevasti vaikuta.

    Samoin liioittelua on väittämä, että syöpäsolu kuolee jos se saa happea, perustelu edellä. Näillä kahdella yksinkertaisella väittämällä on myyty kuitenkin kaiken maailman keittokirjoja sekä liuoksia, joilla elimistön saa emäksisemmäksi (jolloin sen happipitoisuus nousisi). Tosiasiassa alkaloosi eli veren korkea emäksisyys on on poikkeava sairaustila eikä terveen ihmisen elimistö puskurijärjestelmineen sitä noin vain saavuta.

    Ikävintä minusta on se, että tätä puppua levitetään julkisesti ja väitetään sen jälkeen röyhkeästi että ”tätä lääkärit eivät kerro” joko vihjaillen lääkäreiden puutteelliseen koulutukseen, tyhmyyteen ja tietämättömyyteen tai jopa salaliittoon. Parhaat muistavat vielä mainostaa omia hörhölife-tuotteitaan päälle.

    Tulipahan muristua, argh.

    Vastaa

Vastaa