Hyviä, huonoja vaiko yhdentekeviä uutisia

Vähän on semmoinen no höh olo ollut maanantaista lähtien. Maanantaina tuli ensin iso itku, mutta on olo kuitenkin hieman tasoittunut. Yritän tolkuttaa itselleni edelleen, että ei kannata murehtia ennen kuin on murehtimisen aihetta. Kuten tuolla vanhassa blogissa mainitsin, kävin 30.5 ultrassa, jossa etsittiin selvyyttä maksasta löytyneeseen muutokseen. Kovasti mulle vakuutettiin, että kyseessä on fokaalinen nodulaarinen hyperplasia, ja että muuhun ei oikeastaan ole syytä edes varautua.

Kuinkas sitten kävikään. Maanantaina lääkäri soitti ja ensin höpistiin wegenerin asiat ja kun ne oli kaikki hyvin siirryttiin tähän ultraan. No, kun se mikä siellä on on edelleen mysteeri. Se ei ole selkeästi mitään sellaista mitä se voisi olla. Seuraavaksi sitten kuvataan koko nainen päästä varpaisiin ja etsitään, josko jossain olisi joku, joka olisi tämän voinut aiheuttaa. Eli jos nyt maalaisjärjellä mietin, niin jossain voisi olla jotain, joka on lähettänyt maksaan etäpesäkkeen(kö)? Kuulemma voi olla ettei mistään löydy mitään ja sitten tutkitaan ohutneulanäyte, joka otetaan myöhemmin jos ei muuten mitään löydy. Ahdistaa ja suututtaa… miksi tämmöinenkin piti tulla omalle kohdalle ja miksi ihmeessä kaikki sairaudet, joita ”keräilen” on tämmöisiä mysteerejä? Wegenerin toteamisessakin men useampi vuosia. No, toivottavasti tämän syy löytyis tässä kesän aikana.

Lopetin puhelun ja itkuhan siinä tuli. No, hetken aikaa itkin ja sitten päätin, että nyt mietitään jotain mukavampaa. Olispa se vaan niin helposti toteutettavissa. Oli se sitten mitä oli, niin sen mukaan eletään. Toivon vain, että saisivat järjestettyä sen kokovartalokuvauksen mahdollisimman nopeasti, niin loppuisi toivottavasti tämä epätietoisuus.

Sellainen pieni ilonpilkahdus piti olla juhannus tällä viikolla. Äskeisen sääennusteen mukaan parempi olisi olla kotona. Huomenna kun on luvattu iltapäivälle ja illalle myrskylukemia tuulta merelle. Taitaa mennä puhvetti-pöperöt hukkaan meikäläiseltä….

Vastaa