Illat sammuvat kylmään hämäryyteen…

 

En nyt osaa suhtautua tähän syksyyn. En halua suhtautua, en halua. Syksy ei tuo mitään hyvää. Se tietää pitkää, kylmää, pimeää aikaa, joka kestää liian kauan. Tänä vuonna varsinkin ajatus syksystä ja talvesta tuntuu aika ylitsepääsemättömältä. Eihän mulla ollut oikeastaan edes kunnollista kesää tänä vuonna.

Tässä on pari viikkoa kärvistelty järkyttävien särkyjen kanssa, säryt on sitä luokkaa mitä ne oli vuonna 2006, kun olin ekaa kertaa Reumalla. Onneksi ensi viikolla on lääkäri ja aion ruinata lähetettä reumaläkärille tai kipupolille tai ihan minne vaan. Säryt vetää mielen maahan ja se aiheuttaa lisää kipua. Itku on herkässä ja olo on paha. Ei ole hyvä, vaikka pitäisi olla kaikki hyvin. Kaipa tämä tästä ajan kanssa.

On tässä elämässä onneksi onnenmurusia ja ilon aiheita.

8 kommenttia


  1. On kamalaa sanoa että ymmärtää, silti ymmärtämättä sitä fyysisen tuskan määrää, mitä sä päivästä toiseen joudut kohtaamaan. Mun äidillä on ollut varmaan koko pienen ikänsä reumat ynnämuut kulumat, ja sama on varmaan edessä mullakin…sitä odotellessa. Voimia <3

    Vastaa

  2. Hei Tanja! Toisaalta ymmärrän tunteesi, toisaalta taas en. Kauempaa seurattuna sinulla on hieno, täysi elämä ja olet todella luova ja taitava ihminen. Ja kauempaa seurattuna sinulla oli terveysjännäyksestä huolimatta hieno kesä…
    Kivut ovet tietenkin paha asia. Itselläni on keväisen ruusun ja ilmeisen kylkiluun murtumisen takia olut jatkuvasti kipuja pääsiäisestä asti. Kipulääkkeistä menee pää niin pöpperöiseksi, etten halua pilata elämänlaatuani enempää niillä. Minulla on pian aika kipuklinikalle, ja toivon että siellä tutkittaisi kivun syytä ja mietittäisi jotain muutakin ratkaisua kuin huumaavaa lääkitystä.
    Kun olen buddhalainen, olen opin myötä alkanut suhtautua täysin tyynesti niihin asioihin, joita ei voi muuttaa: koska maapallo pyörii radallaan, vuodenajat vaihtuvat. Minulle loka- ja marraskuu ovat epämieluisia, mutta mitäpä ne minun mielipiteestäni piittaavat. Terveenä kuvittelin muuttavani eläkkeelle jollekin syrjäisemmälle Kreikan saarelle, koska pidän siitä sinisestä ja auringonpaahtamien yrttien tuoksusta. Ettekö te voisi siirtää kissafarmianne johonkin ihanaan, lämpimään paikkaan? Se voisi olla terveyden kannalta hyvä veto.

    Vastaa

    1. Olihan se kesä hieno, mutta olisi se voinut olla toisenlainen. On elämäni varmasti hyvää, en minä sitä kiellä, mutta lähimmät ihmiset tietävät, että ei se herkkua ole. Yritän vaan olla vellomatta kivuissani ja sairauksissani, mutta toisinaan joku niistä nappaa yliotteen. En minä halua kissojen ja Nörtin kanssa minnekään lämpimään, minä haluan kylpyammeen!

      Vastaa

  3. Jatkuvat kivut ja säryt ovat kyllä aivan kamalia. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu kun koko kroppaa kivistää, itselläni on vain päivätolkulla jatkuvia päänsärkyjä (jotka toki ovat nekin inhottavia). On oikeasti masentavaa, kun ei voi tehdä oikein mitään helpottaakseen oloaan ja tietää, ettei niistä säryistä koskaan pääse oikeasti eroon :(. (Onpas piristävä kommentti…)
    Voi kunpa voisin kietoa sinut sellaiseen lämpimään ja pehmeään peittoon, jonka alla olisi hiukan helpompi olla! Kylpyammetta en lupaa hankkia, mutta lupaan lähettää paljon lämpöisiä ja kivuttomia ajatuksia!

    Vastaa

    1. Kiitos Hehku! Onneksi tämän mittakaavan kivut ovat suht harvinasia. Sitä peruskipua ei enää oikeen edes noteeraa. Itse virkatun mummoneliöpeiton alla sitä pääsee hyvin karkuun maailman pahuutta 🙂

      Vastaa

  4. Kylpyamme ois ihana – minulta voisi katkeilla lisää luita, kun yrittäisin sieltä pois… Vaihdoin just untuvapeiton, ja olen nukkunut kuin pieni porsas, kyllä sopiva lämpö on ihanaa… Mä olen siinä vaiheessa sairastamisessani, että luulen koko ajan kipujen loppuvan vielä jossain vaiheessa – tilanne on varmaan aika eri sitten kun rupeaa tajuamaan totellisuuten…

    Vastaa

Vastaa