Itkupilli

Miusta on tullut itkupilli. Itken ihan hirveesti. Sitä ei kai kovin moni tiedä tai huomaa, kun koitan olla semmonen happy go lucky, kun olen ihmisten ilmoilla.

Itku tulee tyhmistä asioista, jokun sanomisesta tai sanomatta jättämisestä. Jostain tapahtuneesta. Tänään itkin hiuksiani, ensimmäistä kertaa. Tyhmä syy itkeä.

Kotona itku on herkässä koko ajan. Toisinaan pelkkä juttelun aloittaminen Nörtin kanssa alkaa itkettää. Suihkussa itken aina, siellähän se perkele löytyi. Olen jopa itkenyt ruokakaupassa, kun olen miettinyt mitä mahdan syödä, enkä ole heti keksinyt.

Kaipa tää kuuluu taudinkuvaan, näin mä oon ymmärtänyt ja aion kyllä itkeä jos itkettää. Itku helpottaa ja puhdistaa ja tekee hyvää.

Äsken itkin sitä, että en jaksa mitään. No, kuitenkin tänään jaksoin viedä roskat ja leipoa leipää muutamaksi päiväksi.


Osaan minä olla iloinenkin ja olenkin, olen myös kaikesta tästä huolimatta kovin onnellinen. Minua rakastetaan ja minä rakastan ja minä olen jollekin tärkeä.

– Posted using BlogPress from my iPad

1 kommentti


  1. Oli ihan pakko kommentoida sun blogiakin välillä. Kivan ulkoasun olet vaihtanut 🙂 Niin, muakin itkettää usein, mutta se helpottaa ja on merkki siitä että osaa käsitellä tätä sairautta ja siihen kuuluvia tunteita. Ystävät ja läheiset on auttaneet mua paljon pahoina hetkinä, sinustakin on tullut minulle tärkeä!

    Saat olla ylpeä itsestäs, esim. tässä postauksessa nuo leivät on niiin herkullisen näkösiä 🙂 ja tunnut olevan muutenkin hyvä käsistäsi!

    Iso hali!

    Vastaa

Vastaa