Jaxuhalit

Mietin jaksamista. Se on aika vähissä. Hyviä vinkkejä satelee, kuten se, että ulkoile. Ulkoilisin jos jaksaisin, mutta kun hemoglobiini on aneemisissa numeroissa, ei yksinkertaisesti jaksa. Haluaisin kyllä. Itken kun olen kiivennyt portaat tähän meidän kerrokseen, olen niin puhki. Jos voittaisin lotossa, ostaisin heti talon, jossa ei olisi portaita.

Mietin tuossa myös, että milloin olen viimeksi ollut huolettomasti onnellinen. Tulin siihe tulokseen, että juhannuksena. Silloin tiesin jo, että olo syöpä ja että hoidot alkaa, mutta silloin oli vielä hyvä olla. Hoidot vie niin totaalisesti voimat ja väsytää, että vaikka miten tekisi mieli tehdä mitä, niin ensimmäinen asia on nykyään, että jaksanko minä.

No, seitsemän viikkoa olisi tippoja jäljellä…ehkä sitten helpottaa. Haluaisin tän alakulon pois ja jaksamisen takaisin. Tiedän, että se aika kyllä koittaa, mutta se vaan tuntuu kovin kaukaiselta. Mutta se aika koittaa.


Juhannusaattona, Lahden satamassa.


Yritin piristää itseäni, maalasin huulet ja iskin pertsan päähän. Leikin IncrediBoothilla. Pitäisi vissiin käydä vähän muokkauttamassa pertsaa, toisaalta en tiedä käytänkö sitä ikinä. Olen enemmän huivi, hattu tahi myssy tyyppi. Mutta hauskoja kuvia tuli kaikesta huolimatta. Tosin näytän ihan joltain pankkivirkailijalta.

Mä olen jo pidenpään miettinyt, että pitäisi virittää studio ja laittaa Nörtti ottamaan muutama kuva. Jos saisi jotain voimauttavaa aikaiseksi.

– Posted using BlogPress from my iPad

3 kommenttia


  1. Nooh, liikuntaa ja ulkoilua kun suosittelin, niin tarkoitin lähinnä, että meet siihen parvekkeelle istumaan -> ulkoilua. Jos oot ne teiän portaat jaksanut kulkea – edes itkien – niin oot tosi sporttimimmi! Kukaan ei vaadi sulta spinningiin osallistumista – vielä puoleen vuoteen ainakaan 😉

    Vastaa

  2. Tossa pertsassa on kiva toi etuosa, kun näyttääkin oikealta hiuskasvulta 🙂 Mäkin kävin omani jo hakemassa, pitäs varmaan pistää kuvia esiin.

    Vastaa

Vastaa