Jippikaijei, motherf….

Yöllä heräsin siihen, että Nörtti herättelee mua. Olin kuulemma itkenyt ja uikuttanit uninssani, eikä mua meinannut kuulemma saada hereille. Ilmeisesti olin nähnyt painajaista, itse en kyllä oikeen muista mitään. Alitajunta varmaan ahdisteli.

image

Sillä iltapäivällä istuskelin Päksissä oven takana, jossa luki ultraäänitutkimukset. Tosin sisälle menin ovesta, jossa luki mammografia. Mammoa ei kuitenkaan tehty.

Ultraava lääkäri oli sama, joka viime vuoden toukokuussa teki mammon ja ultran ja otti neulanäytteen. Pahoitteli kovasti sitä, että löydös oli maligni ja oli kovin iloinen, että olen selvinnyt hoidoista hyvin ja elämä jatkuu.

Pakko myöntää, että pelotti aivan hirveästi ja siinä mä tärisin laverilla. Lääkäri liikutteli anturia ja joka kerta kun se pysähtyi mieleen tuli ajatus, että siinä se patti nyt on, mitä pidempään anturi pysyi paikoillaan sitä varmempi olin, että uutiset on pahoja.

Lopulta tämä ihana lääkäri totesi, että ihan pelkkää arpikudosta ovat ne kaikki muhkurat ja todellakaan mitään syytä huoleen ei ole. Ilonkyynel siinä tirahti.

Autossa matkalla kauppaan ei voinut muutakuin hymyillä. Hyviä uutisia päätin juhlistaa laskiaispullalla ja kunnon kahvilla ja siinä sivussa katselin PsychoBitches sarjan kokonaisuudessaan, ihan loistava.

image

image

Nyt voi aloittaa talviloman kevyellä mielellä ja neuloa mahdollisimman monta paria sukkia ja monta myssykkää. Ja jos saan kerättyä rohkeutta tarpeeksi aloitan Revontulihuivin tekemisen!

2 kommenttia


  1. Ihana hymykuva! Mahtavaa, että välillä tulee hyviä uutisia.

    Vastaa

Vastaa