Jouluressi

image

Mä en ole jouluihminen. En haluaisi käydä koko joulukuun aikana kaupassa, kun kaikki nisset ja nasset, tiptapit ja varpuset jouluaamuna raikaa radioista ja ihmisiä on liikaa joka paikassa.

En haluaisi koristella kotia, enkä kyllä muuten koristelekaan. En vaihda ikkunoihin punaisia verhoja, en laita punaista pöytäliinaa pöydälle. Kauhea hössötys jo lokakuusta lähtien joka paikassa. Eihän juhannustakaan aleta valmistelemaan vapun jälkeen, ei ainakaan meillä.

Tänä vuonna Kesksenkasvuinen tulee meille ja pakko on kaivaa joulumieli jostain. Keskenkasvuinen on vielä uuden vuodenkin meillä ja silloin tulee myös hänen serkkunsa meille, joten sutinaa piisaa, kun kaksi neitiä pääsee kikattamaan keskenään. Viimeksi kun neidit olivat uuden vuoden bileissä meillä tarjoilin heille parvekkeelle ikkunan kautta kuumaa kaakaota, kun neitokaiset halusivat olla ”ulkona” katsomassa raketteja. Katsotaan mitä tänä vuonna.

Joululahjat olen pääsääntöisesti tilannut netistä, niin vältän hullut ruuhkat leluosastoilla. Nörtti kyseli mun joululahjatoivetta. Ehdotin, että ostaisi mull sellaisen verenpainemittarin joka toimii. Mulla kun on niin alhaalla paineet, että mikään mittari ei oikeen meinaasaada niitä mitatuiksi. Nörtti totesi, ettei mikää mittari kumminkaan toimis…

Entien mietityttää oma jaksamninen. Vaikka mun ei periaatteessa tarvitse tehdä mitään, tai no, ruokaa tarvitsee. Entä jos yksinkertaisesti en jaksa höösätä tai leikkiä äitiä. Mulla on kuitenkin vielä säteissä ramppaamista tammikuulle asti. Kiirettä piisaa myös joulunaikaan ja pyhien välissä. Viimeksi kun Keskenkasvuinen oli meillä, aloitin tipat ja olin ihan tattis, yritin skarpata ja olin vielä väsyneempi ja huonovointinen. Nyt on onneksi tipat ohi, mutta jälkikaikuja riittää kyllä. Ei tässä vielä täysin kunnossa olla hetkeen aikaan. Kaipa minä jaksan. Huilaan sitten kun Keskenkasvuinen lähtee kotiin. Ei kun, enhän mie voi silloinkaan huilata, kun heti sitten on omat nelikymppiset ja niihin pitää valmistautua. No, sitten niiden jälkeen…

3 kommenttia


  1. Joo, joulu on aika stressaavaa aikaa. Minulla ahdistaa jo kaupungilla kulkeminen, kun ihmisiä on aivan liikaa liikenteessä. Itse olen onnekas, koska pääsen jouluksi oman äitin passattavaksi maalle. Äiti on koko syksyn halunnut esikoistaan hoivata mutta asun se verran kaukana, että ei ole ollut mahdollista. Vaikka sai se yhden ruokakassin tuotua maalaisherkkuja. 🙂

    Pystyisitköhän saamaan vähän apuja joulujärjestelyihin lähipiiristä? Kaikilla on tietty omat joulujutut mutta tämän on sen sortin asia, jossa ihmiset mielellään kyllä auttavat jos niille vähän vihjaisee.

    Ja eikun mahdollisimman paljon jouluruokia suoraan kaupan hyllyltä. Tämä ei ole nyt se joulu, jolloin pitää olla täydellinen perinteinen joulu. Ja pistä keskenkasvuinen (ja Nörtti) töihin vaikka laittamaan joulukoristeita tai jeesaamaan muissa hommissa, jos se on jo sen ikäinen että pystyy. Oma äitini on ikänsä käynyt vuorotöissä ja se tarkoitti käytännössä sitä, että me lapset olemme saaneet tehdä oman osamme joulujärjestelyistä. Ja se on ollut aina osa joulun hauskuutta.

    Vastaa

    1. Jouluruuasta mä en huolehdi tipan tippaa. Kun meillä ei oikeen siitä tykätä. Aattona mennään porukoille syömään ja muuten syödään ihan normaalia ruokaa, sellaista, jota Keskenkasvuinen syö, uutena vuotena sitten jotain herkkua. Katotaan nyt miten leipomisen tms käy. Riippuu paljon siitä meneekö kainalosta iho rikki vai ei.

      Vastaa

      1. No, tuo kuulostaakin hyvältä suunnitelmalta. Toivottavasti kainalo voi hyvin. Ei tässä hoitojen keskellä auta kuin antaa itselleen anteeksi, jos ei jaksa/pysty kaikkeen mitä haluaisi. Vaikka itseäni alkaa kyllä jonkinlainen hoitoväsymys vaivata. Alkaa tuntua, että kyllä tämä ainainen väsymys ja moraalia syövät lisävaivat saisivat jo riittää. Mutta toivon meille molemmille mukavaa joulua, vaikka sitten sohvalla maaten menisi.

        Vastaa

Vastaa