Kevät ja väsymys… kevätväsymys?

Kuvat eivät oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, mutta ajattelin kuvittaa posteja Pariisin kuvilla. Oikeastaan muutakaan viisasta kuvitusta ei ole tarjolla. Kännykän arkiräpsyt ovat viime päivinä olleet yhtä huttua. Toisaalta hautausmaalla otetut kuvat sopivat tähän harmaaseen päivään aikas hyvin.

Kuvat on otettu Le cimetière du Père-Lachaise’lla, yksi niistä paikoista Pariisissa, jonne voin palata aina uudelleen ja uudelleen. Nyt voin sanoa, että kolmen reissun aikana olen käynyt tuolla neljä kertaa. Sellainen asia, joka minua kiehtoo erityisesti ovat nuo keraamiset valokuvat, joita eurooppalaiseen tapaan on monessa haudassa. Silloin ei hauta ole vain kivi muiden joukossa, vaan siitä tulee jotenkin henkilökohtaisempi.

HAUTA5



Yli kuukauden flunssajakso alkaa ehkä olla takana ja olo on ihan kohtalainen jos vertaa vaikka parin viikon takaiseen. Mutta pitkään sairastaminen on jättänyt jälkeensä hurjan uupumuksen. Ei tämä ole väsymystä, siitä toipuu nukkumalla (joka on aika ylellistä meikäläiselle) tämä on uupumusta. Anemiaa se ei onneksi ole, ihan vaan fyysistä uupumista jatkuvaan sairasteluun. Ja kun kroppa on uupunut alkaa mielikin uupumaan. Enkä tällä tarkoita mitään alakuloa tai masennusta, vaan ihan sellaista, että kaikkea huttua ei vaan jaksa.

Tällä hetkellä olo on sellainen, että en yksinkertaisesti jaksa kiinnostua minulle tuntemattomien ihmisten asioista, joita aika monet tykkäävät kertoilla. Mitä minä niillä tiedoilla teen? En välttämättä jaksa olla maailman empaattisin ihminen, jos kynsi on katkennut tai kevätkengät kastuneet vesilätäkössä. Ei vaan kiinnosta juuri nyt. Bussissa ei jaksa kuunnella ”Vittu mä olin niiiiiiiiiiin kännissä…” juttuja, joita takapenkin pissikset huutavat kovaan ääneen. Kuulokkeet on korvilla, mutta en kuitenkaan halua aiheuttaa itselleni kuulovammaa, joten en ihan niin kovaa voi musiikkia kuunnella, mitä vaatisi peittää tuo kimitys alleen. Koulu, niin kivaa kuin tuon alan opiskeleminen onkin, ei jaksa tällä hetkellä inspiroida yhtään. Teon alla on kaksi oikein kivaa ja varsin erilaista työtä, joten tekemistä riittää, motivaatio on vaan hukassa!

HAUTA4


——-TÄSSÄ VÄLISSÄ KÄVIN KOULUSSA ————–

HAUTA3



Kuvittelin, että olisin ollut jotenkin täysin uuvatti ja vetämättömissä tänään. Toisin kuitenkin kävi. Energiaa oli kuin pienessä kylässä ja hömelöitä juttuja tuli viljeltyä ihan ahkerasti. Kerrankin söin itseni koulun (kasvis)pöperöllä ähkyyn ja sain tarpeiston puolella opiskelevan Marjutin tuoman papyruksen vihdoin kehystettyä. Siitä tuli vallan hieno vaikka itse sanonkin.

Sain esitystekniikan suoritettua, vaikka olin aivan satavarma, että se ei mene läpi, kun olin vissiin kahtena vai kolmena kertana paikalla ja sain vaivoin väkerrettyä jotain paperille. Läpi meni, iloitsen kovasti! Tuotesuunnittelun opettaja toi mulle muutaman tehtävän, jotka lupasin tehdä ensi viikkoon mennessä ja saan senkin kurssin läpi! Lampun kun saan vielä valmiiksi niin sitten on opintoviikkoja vai onko ne pisteitä nykyään, kasassa reilut 50!

Parasta ehkä päivässä oli kuitenkin se, että mulla oli kultauksen, stailauksen, tuunauksen näytön arviointi. Käytiin läpi mitä kaikkea olikaan tullut tehtyä noiden jaksojen aikana ja sain kovasti kiitosta idearikkaudestani, nopeasta ja siististä työnjäljestä ja uskalluksesta kokeilla kaikkea uutta ja omituista(kin) ja tulipa sitä saatua ensimmäinen numerokin. Kolmonenhan sieltä tulla tupsahti. Nykyään arviointi asteikko on 1-3, joten eikös tuo ole aika hyvä. Hauskinta oli se, että opettajan lukiessa näitä vaatimuksia totesi hän moneen otteeseen: ”Sä teit tänkin jo ennen opetusta, huomaa että kädentaidot on hallinnassa!” Päivästä jäi kerrassaan hyvä mieli.

HAUTA2



Lopun iltaa taidan vaan olla ja köllötellä Nörtin ja kissojen vieressä. Josko tuo Nörtin tautikin alkaisi hissukseen helpottamaan niin voitaisiin viettää laatuaikaa muutenkin kuin supattamalla toisen korvaan: ”Annatko kulta sen nenäsumutteen!”

HAUTA

Vastaa