Kipua ja kyyneleitä

broken-eggs-www-gateway-women-com-blog2

Kipuviikko. Se sama viikko joka vuosi. Aiheuttaa äkäilyä, ahdistusta, itkua, kiukkua, kipua, surua. Se menee kyllä pois, mutta ei kokonaan. Se on vähä kuin syöpä, aikaa myöden se jää hieman taka-alalle, mutta tupsahtaa pintaan tasaisen varmasti. Se on tyhjä syli.

Olen somelomalla. Tällä viikolla melkein jokainen mainos facessa ja muualla liittyy jotenkin äitienpäivään. Mitä kaikkea rojua äidille voikaan hankkia, että päivä olisi täydellinen. Tv-mainokset ovat ihanaa vaaleanpunaista hattarahöttöä, viimeisen päälle laitetut lapsukaiset kantavat tarjottimella kahvit aamulla sänkyyn. Happoradion sanoin: ”On niin herttaista, että se kuvottaa!” Olenko paha ja huono ihminen kun kirjoitan näin? Saanko sanoa ääneen sen millainen olo mulla on? Pilaanko nyt kaikkien juhlafiiliksen tällä?

Olen ollut tilanteessa (vuosia sitten), jolloin lapsettomuusahdistus oli päällä ja kaikki lapsiin liittyvä ahdisti. Sitten syliini iskettiin vauva ja todettiin, että ”Eikö tunnukin ihanalta sylissä!”. Sama kuin olisi isketty puukolla suoraan sydämeen. Jos olisin sanonut: ”Ei todellakaan tunnu.” olisin ollut äärimmäisen julma ihminen ja varmasti pahoittanut monen mielen. Joten hyssyttelin vauvaa sylissä. Illalla itkin, yksin.

Tuleva lauantai on lapsettomien lauantai. Olen kuullut sanottavan, että se on rienausta ja turhaa kiusaamista äitienpäivän aattona. Miksi muka? Maailmassa on kuitenkin paljon ihmisiä, pariskuntia, naisia, jotka ovat lapsettomia muista syistä kuin vapaaehtoisesti. Kunhan pääsen tämän viikon yli olen taas hitusen vahvempi.

lala_kukka1-636x326
Lapsettomien lauantai ja Sumpukka-viikko.

En halua kahvia sänkyyn, en lahjoja, en kukkia. Haluan vain sen, että Nörtti ottaa ja halaa. Rutistaa lujaa ja silittää päätä. Se hetki on hyvä ja kantaa itkun yli.

Vastaa